6 päivää, 5 yötä ja 80 km = Meidän karhunkierros

Olen suorittanut ensimmäisen vaellukseni kunnialla viisi päivää sitten! Ajattelin tässä kertoa teille hieman mietteitä matkan varrelta ja samalla myös päivämatkoistamme yms. lisäksi blogiini tulee nytten ensimmäiset valokuvat :) Osittain teksti on jo kirjoitettu matkan varrella matkapäiväkirjaan. Matka seurana oli siis vanhempani. Tekstissä olevat osat, jotka olen kursivoinut, on mietteitä ja ajatuksia näin jälkikäteen.

Torstai 26.7.2012

Aamulla teimme vielä viimeiset pakkaukset ja söimme ison aamiaisen, jonka jälkeen n. klo 11 lähdimme liikenteeseen ja ensimmäisen pysäkki oli Ruka. Jätimme auton odottamaan Rukalle paluutamme ja suuntasimme bussipysäkkiä kohti. Aluksi tietenkin lompsimme väärälle pysäkille, joka selvisi hotellin respasta, kun kävimme tarkistamassa asian. No ennätimme oikein hyvin oikealle pysäkille. Seuraavan reilun  tunnin mittaisen matkan istuimme kyseisessä bussissa, josta jäimme pois Hautajärven luontotalolla. Hautajärvi on siis pidemmän karhunkierroksen aloituspiste. Hautajärvellä säätelimme rinkkamme kuntoon ja täytimme vesipullot ja lähdimme patikoimaan. 

Tässä on todistusaineistoa siitä, että matkamme oli oikeasti 80 km!

Anniina ja Eija reippaina lähdössä tavoittelemaan Rukaa

Matka on tuntunut todella rankalta  painavien rinkkojen kanssa. Rankkuuden takia päätimme lyhentää ensimmäistä päivää muutamalla kilsalla ja olemmekin yötä Savilammen autiotuvan sijaan Savuojan laavulla. Onneksi meillä on teltta mukana niin yöpaikka ei ole riippuvainen tuvista. Kerta huomenna on pidempi päivä 

kirimme nuo muutamat kilometrit. Rinkat ovat siis todella painavia, omani on n.10-15 kg ja ottakaa huomioon, että olen vain 150 cm pitkä! 

Täällä pelkät nuudelit ja pussipasta maistuvat älyttömän hyvältä. Lisäksi uni/väsy tulee todella helposti; kello on nytten noin 23 ja olen nukahtamassa kosken pauhuntaan. 

Suosittelen ehdottomasti yöpymään Savuojalla (rupakiven ja savilammen välissä oleva laavu), jos on aikaa ottaa ensimmäinen päivä hieman rauhallisemmin. Paikka on todella kaunis. Harmi, että olin niin väsynyt, että en jaksanut ottaa sieltä valokuvaa. Kosken pauhunta oli sen verran voimakasta, että ei huomannut mitään muita ääniä yön aikana. 

Perjantai 27.07.2012

AAMU:

Herätty äsken, itse sain nukuttua kohtuu hyvin n. 7 tuntia. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita, mutta toisaalta kaikilla ei ole kotonakaan yhtä hyviä unenlahjoja. Aamiainen oli todella hyvää, vaikka se olikin vain puuroa ja marmeladia, teetä, ruisleipää ja metvurstia. 

ILTA:

Huh huh, nyt on 15 km kävelyä takana. Aamulla siis heräsimme Savuojalta ja illaksi päädyimme Oulangan leirintäalueelle. Äsken oli taivaallista käydä peseytymässä KUUMASSA SUIHKUSSA! 

Söimme lounasta Taivalkönkään autiotuvalla, jossa oli yhtä aikaa meidän kanssa samat ihmiset, jotka yöpyivät samassa paikassa. Olisimme halunneet syödä ulkona, mutta pieni sadekuuro sotki suunnitelmat ja päädyimme lounastamaan nuudeleita sisälle. Hieman luksusta ruokailuun tuli jälkiruuasta, nimittäin syömme blå bandin sitruunakiisseliä ja se oli itse asiassa ihan hyvää, en normaalioloissa söisi sitä ikinä, mutta täällä se menetteli. Ekana päivänä jäi valokuvat pääasiassa ottamatta. mutta tänään ollaan saatu korjattua tilannetta. 

Taivalkonkäällä yksi monista riippusilloista, joista oli yleensä aina hienot maisemat

Tässä yksi esimerkki hienosta maisemasta riippusillalta 

Teltan pystytyksen aikana minä sain levätä, oma tehtäväni oli  "sisustaa" teltta eli availla makuualustat ja antaa niide n täyttyä sekä availla makuupussit ja puhaltaa tyynyt täyteen ilmaa. 

Kohta lähdemmekin tekemään Mexican pataa ja sen jälkeen nukkumaan :) Huomenaamulla näemme aika äkkiä tutun Kiutakönkään ja siitä matka jatkuu suunnitelmien mukaan Jussinkämpälle.

Voin suositella leirintäaluetta yöpymispaikaksi, jos haluaa käydä suihkussa peseytymässä. Vessat alueella eivät olleet kovin hyvässä kunnossa. Itse asiassa ne huussit olivat huonoimmassa kunnossa koko reitin varrella. Palvelu oli kyllä todella ystävällistä. 

Lauantai 28.07.2012

Aamulla Oulangan leirintäalueen vessa aiheutti minulle pahoinvointia hajullaan. Tai no oikeastaan uskon, että haju vain laukaisi pahoinvoinnin, joka johtuu varmaan siitä, että join edellisenä päivänä monta suullista keittämätöntä vettä. Pahoinvoinnista huolimatta lompsimme tänään reilut kymmenen kilometriä. Pidimme kaksi ruokataukoa ennen saapumista yöpaikalle, Kulmakkopurolle. Ensimmäinen pienitauko oli kilsan matkan jälkeen, kun täydensimme ruokavarastot ja saimme jäätelöt/ mehujäät Oulangan luontotalolla. Seuraava pidempi tauko oli puolestaan Merenojalla, jossa tämä tyttö nukkui pöydän penkillä. Mulle oli lisäksi käydä köpelösti, sillä istahdin penkille, jossa oli irrallinen lankku, joka päätti klenkata ja minähän päädyin maahan kuperkeikan kautta. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa. Merenojalla päätimme lähteä kohti Ansakämppää, johon ajattelimme pysytyttää ensin leirin. Saavuttuamme kohtuu nopeasti muutaman pikkatauon jälkeen Ansakämpälle teimme ruokaa ja söin ensimmäistä kertaa eläessäni nötköttiä, joka oli yllätyksekseni syötävää makaroonin ja kaurapohjaisen kasviskerman kanssa. Saimme ruuasta paljon voimia ja päätimme lähteä etenemään seuraavalle nuotiopaikalle Kulmakkopurolle. Matka eteni ripeästi ennen "vaarallista ja vauhdikasta laskua" ylöspäin. Huomenaamulla siirrymme Oulangalta Kitkalle. Alkuperäisestä suunnitelmasta jäimme noin 5 km, mutta olemme jo eilen päättäneet, että lisäämme kuudennen matkapäivän, jotta tästä matkasta voisi nauttia enemmän.

Maisema, jota ihastelimme Oulangan harjulla. 

Välillä on pakko pitää taukoa keskellä nousua. 

Sunnuntai 29.07.2012

AAMU:

Tänään on herätty meidän mittapuulla todella aikaisin jo hieman ennen kuutta. Kello ei ole edes vielä seitsemää ja nytten puuro on jo hautumassa ja teltta sisältä melkein purettu. Itse nukuin taas kerran älyttömän hyvin; nukahdin jo ennen 22 ja yöllä heräsin vain muutaman kerran ja aina nukahdin heti uudestaan. Meidän nukahtamisen jälkeen tänne on vielä tullut yksi teltta lisää meidän ja todella mukavan ranskalaisen pariskunnan lisäksi. Nyt täytyy raapustelut lopettaa ja mennä syömään. 

Tässä on meidän todellinen puoliväli! Kilometrit lasketaan siis lyhyemmän matkan mukaan :)

Alas ja Ylös mäkiä ja vaaroja taivallettiin

Välillä portaat aiheuttivat ongelmia minulle liian suuren askelkorkeuden takia 

Kallioportilla sain otettua kuvan meidän valokuvaajasta

Kitkalla kävely ei ollut helpoimmasta päästä

ILTA:
Tänään oli koko reissun pisin päivä sekä ajallisesti että fyysisesti. Käveltiin käytännössä koko päivä; aloitettiin siis aamulla kahdeksan maissa ja saavuttiin Pyöreä Lammelle puoli kymmenen maissa. Rankka tämä päivä on myös ollut. Eka tauko pidettiin Jussinkämpällä, johon oli Kulmakkopurolta 5 kilometriä matkaa. Maasto oli vaihtelevaa, mutta selvästi päivän helpoin osuus. Jussilta jatkettiin matkaa Ylikodalle, jonne talsittiin 4,5 km. Kodalla pidimme pitkän lounastauon, jossa meille selvisi keitä mystiset telttalaiset olivat. Lounaan yhteydessä saimme herkutella letuilla ja saimme voimia niistä jatkaa matkaa, joka osoittautui todella vaikeaksi ja rankaksi. Milloin saimme taiteilla kivien ja milloin oksien kanssa.Välillä oli ihan piipussa ja kaikilla valui hiki pienenä purona selkäpiitä pitkin. Kilometrit tuntuivat järkyttävän pitkiltä. Monta kertaa on käynyt mielessä, että kai tämä koko matka on yli 80 km. Lopulta siis savuimme Pyöreä Lammelle ja matka tänne Kallioportin jyrkkien portaiden kautta oli tuskainen. Päivän aikana olemme kaikki saaneet rakkoja harmiksemme jalkoihin. Onneksi huomenna kevyempi päivä jaloillemme ja saamme levätä aamulla pidempään.

"Helpommalla pääsisi koskea laskemalla" Äidin suusta matkan jälkeen. Upeimmat maisemat, joista ei aina jaksanut nauttia väsymyksen keskellä. En suosittelisi ottamaan pisintä päivää matkallisesti tälle kohdalle. 

Maanantai 30.07.2012

AAMU:
Nytten on kaikki nukkunut todella hyvin ja oli ihanaa herätä kahdeksan maissa. Iskä tekee tuolla polttopuita nuotiota varten (saimme vain kerran matkan aikana valmiin nuotion), mutta onneksi hän kuitenkin tykkää siitä. Tänään matka jatkuu ainakin Porontimajoelle, jos ei seuraavalle laavulle.

LOUNAS:
Nyt on marssittu vähän alle 5 kilsaa ja päästy Pyöreä Lammelta ekopisteen ja muutaman pikkutauon kautta Puurosuon laavulle. Matkan varrella meinasin jo tuskastua siitä että eikö se yks kilometri ole tullut jo aikoja sitten. "Onneksi" täältä oli jäänyt 19 kilometrin tolppa välistä. Tänään maasto on ollut todella helppoa verrattuna eiliseen, mutta vaikeuskerrointa on lisännyt porottava aurinko hakkuuaukiolla käveltäessä.

PÄIVÄLLINEN:
Aikaisemmin lounaalla kirjoittaessani unohdin mainita, että äidin tattitutka on laitettu päälle. Toisin sanoen äiti on saanut kerättyä hieman lisuketta tämänpäiväiseen metsäsienipastaan. Olemme siis nyt Porontimajoen myllytuvalla, mutta ulkona nuotion äärellä. Olimme kaikki läpimärkiä hiestä tullessamme tänne, eihän tuo ole ihme, koska auringossa on huikeat 35 astetta ja varjossa 24. Onneksemme tässä on ihanaa virtaavaa vettä, jossa pystyi kastautumaan . Tänään täällä Porontimajoella tuli kirjoitettua ensimmäsitä kertaa vieraskirjaan ja yllätyksenä minä kirjoitin siihen eikä äiti. Aamulla vähän ennen lähtöä saimme ensimmäisen ja varmaankin viimeisen ryhmäpotrettikuvan.

Pakkaamisessa parantui matkan edetessä

Tässä se mainitsemani ryhmäpotrettikuva

Soita saimme ylitellä pitkospuita pitkin monesti. Kävellessä pitkospuita pitkin matka eteni reippaasti

ILTA:

Nyt voin sanoa, että en raahannut pelikortteja turhaan mukanani sillä pelattiin yksi peli kasinoa äskettäin. Pelivalinta oli ehkä huono, sillä kukaan meistä ei ole terävimmillään tällä hetkellä. Tai minä en ainakaan kerta jäin selkeästi viimeiseksi. Ollaan siis yötä Isokuikkalammella ja vettä on satanut kaatamalla siitä hetkestä kun saimme teltan pystyyn. Pesulla pitäisi jaksaa käydä, sillä ollaan hiottu tuhottoman paljon senkin jälkeen, kun käytiin pesulla edellisellä taolla. Vesistölle on niin pitkä matka, että tämä tyttö taitaa peseytyä kostean sideharson avulla. Oikeastaan matka ei ole kovin pitkä mutta korkeuseroa löytyy eikä jalkapohjat jaksa ottaa yhtään askelta enään. Vettäkin pitäisi keittää, sillä tämä on viimeinen vesipiste ennen Konttaisen ja Valtavaaran valloituksia. Aamulla ajattelimme herätä taas hieman aikaisemmin, jotta pääsisimme lähtemään ja ehtisimme kulkea osan matkasta ennen kuumuuden tuloa. Matkaa Konttaiselle on reilu 3 kilometriä ja Rukalle 11. Tuntuu hurjalta ajatella, että olen kävellyt viimeisten viiden päivän aikana 69 kilometriä Gore Tex-kengillä. Eli mulla ja äidillä ei ollut vaelluskenkiä, joka on tuntunut jalkapohjissa.

Olihan se mielenkiintoista kokea kokoyön kestävä vesisade ja voin kyllä suositella meidän käyttämää Fjällrävenin telttaa. Kannatti selkeästi urakoida viimeistä edellisenä päivänä, sillä viimeinen päivä on todella rankka. 

Viimeinen päivä Tiistai 31.07.2012

Aamulla lähtö oli ehkä matkan tuskaisin, sillä tiesimme mitä edessämme on; Kumpuvaaran, Konttaisen, Valtavaaran ja Rukan valloitus. Valtavaaran ylityksessä saimme kavuta monta mäkeä ylös ja alas ennen kuin valloitimme varsinaisen Valtavaaran. Kumpuvaara, joka tuli ensimmäisenä vastaan, toi minulle välillä mieleen luovuttamisen. Aamulla oli heti nousua Kumpuvaaralle, jonka aikana jalkoihin sattui (tällä kertaa jalkoihin eikä jalkapohjiin.) Kumpuvaaran jälkeen lähdimme ylittämään Konttaista, jonka todellakin ylitimme, vaikka kartan mukaan olisimme kiertäneet sen osittain. Konttaisen jälkeisellä parkkipaikalla heitimme pois ylimääräiset ruuat ja vaatteet, joissa oli tahroja, jotka eivät lähtisi pois pesussa. Valtavaaralle noustaessa ensimmäinen nousu oli tuskaisin, suurten ja pitkien portaiden ansiosta. Luulimme moneen kertaan, että seuraava huippu on jo Valtavaara, mutta ei laskeuduimme aina alas ja pian kipusimme taas korkeammalle. Valtavaaralla oli ihanaa pitää lounastauko ilman kenkiä ja siitä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Rukaa. Laskeutuessa Valtavaaralta onnistuin melkein nyrjäyttämään nilkkani, mutta onneksi selvittiin vain säikähdyksellä. Rukalle nousu oli jo helpon tuntuista ihanan matalien portaiden ansiosta. Rukan huipulla oli jo voittajafiilis, koska tiesi, että oli enään yksi lyhyt lasku alas ja sitten se on takana. Eli siis perheemme käveli 80 km 6 päivään. Omasta mielestäni tämä on kohtuullisen hyvä suoritus omaksi ensivaelluksekseni!

Konttaisen huipulla on mukava olla, kun tietää että mökki on tuolla jossain takanani

Siinä se on 80 km ja ikuiset muistot