Hei,
olen ollut todella kiireinen viime viikkojen aikana sen takia, postauksia ei ole kuulunut vähään aikaan.
Tälläkin hetkellä olisi 10 000 asiaa tehtävänä, mutta ajattelin pyhittää vähän aikaa tänne kirjoittamiseen. Viime postauksessa puhuin pääasiassa skiweekistä, tällä kertaa kirjoittelen enemmän elämästä Flekessä ja siitä kuinka paljon erilaisia asioita on meneillään.
Joudun oikein katsomaan kalenteria, jotta muistaisin kaiken mitä viime aikoina on tapahtunut.
Skiweekin jälkeisellä viikolla, en tehnyt kovinkaan paljoa koulutöitä, mutta muuta järjestettävää ja osallistumista oli paljonkin. Kiirettä on aiheuttanut muun muassa DROP ja erilaisten tapahtumien järjestäminen. Meillä oli viime viikolla, DROP Fair, jossa tarjosimme muun muassa kasvohoitoja ja manikyyrejä kahvilan lisäksi. Sitä edellisenä viikonloppuna olin Førdessä, tunnin ajomatkan päässä koululta, mainostamassa ja jakamassa kirjeitä paikallisille yrityksille, siitä mitä teemme. Tällä reissulla, opettajavetäjämme teki ruokaa, josta lähes kaikki saivat ruokamyrkytyksen. Sunnuntai ja seuraava maanantai menivät minulla sängyn pohjalla.
Koulussa olen huomannut stressiä monissa oppilaissa, sillä ykköset saavat ensimmäiset achieved grades (ansaitut arvosanat) tänään tai huomenna. Itse tiedän varmaksi vain englannin arvosanani ja se on 6 (7 on paras jonka voi saada) olen todella tyytyväinen tähän arvosanaan, sillä odotin saavani enintään 5. Uskon, että arvosanani tulevat olemaan 5-7 välillä. Norjasta odotan saavani 7, mutta ei auta kuin odottaa.
Olen työntänyt kouluhommia sivummalle viime aikoina, joten tänään olen kirjoittamassa kaikki economicsin muistiinpanot uudestaan, sillä meillä on ensiviikolla suurehko koe, joka käsittelee kaiken, mitä olemme tähän mennessä opiskelleet. Global Politicsissa luettavaa olisi noin 40 sivua ja matikkaa pitäisi kanssa harjoitella, sillä se aine todellakin kaipaa enemmän huomiota.
Saimme eilen kuulla sekä hyviä että huonoja uutisia tulevista opettajista. Economicsin opettajamme jää tänne vielä yhdeksi vuodeksi, joka on aivan loistava asia, sillä hän tekee tunneista todella selkeitä ja helposti ymmärettäviä. Toisaalta tiedämme, kuka on seuraavan opettaja. Hän on nykyinen matikan opettajani, jolla ei ole minkäänlaisia pedagokisia kykyjä. Harmittaa todella paljon ykkösteni puolesta.
Olen aikaisemmin puhunut täällä siitä, kuinka olen käynyt oppilaskunnan kokouksissa istumassa ja osallistumassa keskusteluun. Tällä kertaa, lähetin sinne aiheen, jota oppilaskunta toivottavasti ryhtyy selvittämään. Asia ei ole mikään suuri, mutta itselleni henkilökohtaisesti merkittävä. Koulussamme norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset opiskelevat yhdessä ensimmäisen vuoden aikana ainetta nimeltä Nordic Languages (Pohjoismaiset kielet) ja toisena vuonna erikseen omaa kieltänsä. Haluaisin, että tämän oppiaineen nimi muutettaisiin Skandinavialaiset kielet (Scandinavian Languages), sillä se on kyseisen kieliryhmän oikea nimi. Lisäksi mielestä Nordic Languages syrjii suomea, sillä mekin olemme käytännössä pohjoismainen kieli. Se, että en opiskele Nordic Languages ainetta saa monet ajattelemaan, että en ole pohjoismainen. Lisäksi monet (pohjoismaiset myös) sanovat että en ole todellinen pohjoismainen. Vaikka monet näistä kommenteista saattavat olla humoristisia tai vitsejä, otan sen kuitenkin melko henkilökohtaisesti ja uskon, että selvä erotus skandinavian ja pohjoismaisuuden kanssa on tehtävä täällä koulussa.
Eilen tapasin ehkä yhden mielenkiintoisimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut. Hän on meidän entinen oppilas (valmistunut 2001). Hän on yrittänyt valloittaa Aconcaguan kerran, valloittanut Kilimanjaron ja kaksi kertaa yrittänyt valloittaa Mount Everestin. Toisella kertaa hän pääsi 200 metrin päähän huipusta. Hän on ekonomian tohtori ja tällä hetkellä työskentelee Tietokone tekniikan tohtorin tutkinnon parissa. Hänellä on oma yritys. Ai niin unohdin mainita, että hän sokeutui ollessaan 13-vuotias. Hänen pitämä puhe ja esitelmä oli kerrassaan mahtava. Kuunnellessaan häntä, minulle tuli ikävä kaikkia oppilaita Lohipadon koululta (erityiskoulu CP-vammaisille Oulussa), jossa tein vapaaehtoistyötä, ennen tuloa tänne.
Tälläista tällä kertaa,
Anniina
olen ollut todella kiireinen viime viikkojen aikana sen takia, postauksia ei ole kuulunut vähään aikaan.
Tälläkin hetkellä olisi 10 000 asiaa tehtävänä, mutta ajattelin pyhittää vähän aikaa tänne kirjoittamiseen. Viime postauksessa puhuin pääasiassa skiweekistä, tällä kertaa kirjoittelen enemmän elämästä Flekessä ja siitä kuinka paljon erilaisia asioita on meneillään.
Joudun oikein katsomaan kalenteria, jotta muistaisin kaiken mitä viime aikoina on tapahtunut.
Skiweekin jälkeisellä viikolla, en tehnyt kovinkaan paljoa koulutöitä, mutta muuta järjestettävää ja osallistumista oli paljonkin. Kiirettä on aiheuttanut muun muassa DROP ja erilaisten tapahtumien järjestäminen. Meillä oli viime viikolla, DROP Fair, jossa tarjosimme muun muassa kasvohoitoja ja manikyyrejä kahvilan lisäksi. Sitä edellisenä viikonloppuna olin Førdessä, tunnin ajomatkan päässä koululta, mainostamassa ja jakamassa kirjeitä paikallisille yrityksille, siitä mitä teemme. Tällä reissulla, opettajavetäjämme teki ruokaa, josta lähes kaikki saivat ruokamyrkytyksen. Sunnuntai ja seuraava maanantai menivät minulla sängyn pohjalla.
Koulussa olen huomannut stressiä monissa oppilaissa, sillä ykköset saavat ensimmäiset achieved grades (ansaitut arvosanat) tänään tai huomenna. Itse tiedän varmaksi vain englannin arvosanani ja se on 6 (7 on paras jonka voi saada) olen todella tyytyväinen tähän arvosanaan, sillä odotin saavani enintään 5. Uskon, että arvosanani tulevat olemaan 5-7 välillä. Norjasta odotan saavani 7, mutta ei auta kuin odottaa.
Olen työntänyt kouluhommia sivummalle viime aikoina, joten tänään olen kirjoittamassa kaikki economicsin muistiinpanot uudestaan, sillä meillä on ensiviikolla suurehko koe, joka käsittelee kaiken, mitä olemme tähän mennessä opiskelleet. Global Politicsissa luettavaa olisi noin 40 sivua ja matikkaa pitäisi kanssa harjoitella, sillä se aine todellakin kaipaa enemmän huomiota.
Saimme eilen kuulla sekä hyviä että huonoja uutisia tulevista opettajista. Economicsin opettajamme jää tänne vielä yhdeksi vuodeksi, joka on aivan loistava asia, sillä hän tekee tunneista todella selkeitä ja helposti ymmärettäviä. Toisaalta tiedämme, kuka on seuraavan opettaja. Hän on nykyinen matikan opettajani, jolla ei ole minkäänlaisia pedagokisia kykyjä. Harmittaa todella paljon ykkösteni puolesta.
Olen aikaisemmin puhunut täällä siitä, kuinka olen käynyt oppilaskunnan kokouksissa istumassa ja osallistumassa keskusteluun. Tällä kertaa, lähetin sinne aiheen, jota oppilaskunta toivottavasti ryhtyy selvittämään. Asia ei ole mikään suuri, mutta itselleni henkilökohtaisesti merkittävä. Koulussamme norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset opiskelevat yhdessä ensimmäisen vuoden aikana ainetta nimeltä Nordic Languages (Pohjoismaiset kielet) ja toisena vuonna erikseen omaa kieltänsä. Haluaisin, että tämän oppiaineen nimi muutettaisiin Skandinavialaiset kielet (Scandinavian Languages), sillä se on kyseisen kieliryhmän oikea nimi. Lisäksi mielestä Nordic Languages syrjii suomea, sillä mekin olemme käytännössä pohjoismainen kieli. Se, että en opiskele Nordic Languages ainetta saa monet ajattelemaan, että en ole pohjoismainen. Lisäksi monet (pohjoismaiset myös) sanovat että en ole todellinen pohjoismainen. Vaikka monet näistä kommenteista saattavat olla humoristisia tai vitsejä, otan sen kuitenkin melko henkilökohtaisesti ja uskon, että selvä erotus skandinavian ja pohjoismaisuuden kanssa on tehtävä täällä koulussa.
Eilen tapasin ehkä yhden mielenkiintoisimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut. Hän on meidän entinen oppilas (valmistunut 2001). Hän on yrittänyt valloittaa Aconcaguan kerran, valloittanut Kilimanjaron ja kaksi kertaa yrittänyt valloittaa Mount Everestin. Toisella kertaa hän pääsi 200 metrin päähän huipusta. Hän on ekonomian tohtori ja tällä hetkellä työskentelee Tietokone tekniikan tohtorin tutkinnon parissa. Hänellä on oma yritys. Ai niin unohdin mainita, että hän sokeutui ollessaan 13-vuotias. Hänen pitämä puhe ja esitelmä oli kerrassaan mahtava. Kuunnellessaan häntä, minulle tuli ikävä kaikkia oppilaita Lohipadon koululta (erityiskoulu CP-vammaisille Oulussa), jossa tein vapaaehtoistyötä, ennen tuloa tänne.
Tälläista tällä kertaa,
Anniina
No comments:
Post a Comment