Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun olen viimeksi kirjoitellut tänne kuulumisiani, voitte siis valmistautua lukemaan romania.
Viime viikolla olimme laskettelemassa ja hiihtämässä ykkösvuotisten kanssa Strynissä, joka sijaitsee n. 4 tunnin ajomatkan päässä koululta. Sitä edellisellä viikolla oli normaalia koulua, ei kuitenkaan onneksi liikaa opiskelua.
En muista olenko puhunut blogissani hyväntekeväisyysjärjestö DROP:sta. Järjestö kerää rahoitusta koulutuksen tukemiseen kehitysmaissa, tällä hetkellä meillä on projekteja Ghanassa, Kiinassa ja Meksikossa. Lisäksi meillä on suunnitteilla projekti Nepaliin. Järjestössämme on n.20 aktiivista jäsentä, jotka ovat koulumme oppilaita, kaikki jäsenet ovat jossain komiteassa. Komiteat ovat matkamuistot, tuotteet, kahvila ja kommunikaatio. Olen ollut jäsen matkamuistoissa, eli olemme myyneet matkamuistoja, joita ihmiset ovat lahjoittaneet meille. Lisäksi olen ottanut valokuvia tuotteistamme, myynyt tuotteita, leiponut kahviloihin yms. Viime kokouksessa toimenkuvani muuttui suuresti, sillä minut valittiin puheenjohtajaksi. Olin suunnitellut hakevani vain varapuheenjohtajaksi/kirjanpitäjäksi, mutta päädyin lopulta hakemaan molempia paikkoja ja voitin äänestyksen puheenjohtajuudesta. Olen todella tyytyväinen siihen, ketkä saivat paikat. Varapuheenjohtajana toimii tänä vuonna Etelä-Afrikkalainen Tots, kommunikaatiossa ja sihteerinä on Jenny (kämppikseni), kahvila komitean johtajana on ruotsalainen Julia (jonka kanssa yritän puhua vapaa ajalla Ruotsia), matkamuistoissa on johtajana Mario (Honduras) (ainut ykkönen minun ohella siellä), tuotteista vastaa Hong Kongilainen Tim (joka on todella hyvä suunnittelemaan tuotteita ja julisteita yms.). Päivät ennen skiweekiä ja sieltä tulon jälken olen tehnyt aika paljon hommia DROP:n parissa, sillä koulusta ei ole ollut niin paljon tehtävää viikon tauon takia.
SKIWEEK oli selkeästi paras viikko, jonka olen täällä viettänyt! Lähdimme sunnuntaina aamulla kahdella bussilla ja kahdella minibussilla koululta. Olin onnekas ja pääsin vuokrattuun bussiin, joten meillä oli loistava ja tasainen neljän tunnin ajomatka kotia. Koulun bussissa ei saada lämmitintä pois päältä, joten kun se on täynnä siellä on todella lämmintä. Olimme perillä Strynissä n. 12 maissa ja heti ryhmät 1 ja 4 menivät hiihtämään. Olin itse ryhmässä 4, jonka vetäjinä olivat Summer (kanadalainen filosofian opettaja) ja Sarah (kiinalainen kiinan kielen opettaja). Ekana päivänä harjoittelimme perusteita ja pohjoismaiset hyvät hiihtäjät pääsivät heti opettamaan ensikertalaisia, jossain välissä kyllästyimme ja päätimme rakentaa hyppyrin, josta sitten hypimme alas. Itse en onnistunut tekemään hyvää alastuloa kertaakaan, mutta onnistuin kuitenkin hyppäämään. Tällöin meillä oli todella huono sää, sillä ulkona satoi räntää kokoajan. Tultuamme takaisin hostelliin, jonka valtasimme viikoksi, pääsimme asettautumaan huoneisiimme. Olin onnekas myös huoneen kanssa. Huoneessani oli vain kolme muuta ihmistä (Cerren Walesistä, Sarah Ruotsista ja Shelja Intiasta). Joissakin huoneissa oli jopa 10 ihmistä, en olisi selvinnyt viikosta sellaisessa huoneessa, sillä olin iltaisin todella väsynyt ja menin nukkumaan aina 22 maissa. Ensimmäisenä iltana saimme ruuaksi hampurilaisia, jotka olivat todella hyviä. Muutenkin Skiweekin aikana meillä oli loistavaa ruokaa...
Maanantaina meillä oli vapaapäivä / siivous ja ruuanlaittovuoro. Itse olin täyttämässä aamiaspöytää ja tarjoilemassa iltapalaa eli kokopäivä oli vapaata aikaa. Kävelin Sarahin kanssa Stryniin ja takaisin. Vietimme siellä aikaa kiertelemällä kauppoja. Itse ostin tuoremehua yms., kynsilakkoja (Suomesta ei kuulemma saa lähettää kynsilakkoja postitse, kokemusta on), lankoja (neulomiseen) ja käytiin syömässä kahvilassa lounas. Tällöin oli vielä huonohko sää, joten olimme iloisia, että vapaapäivä sattui ekalle päivälle. Loman aikana neuloin kaksi paria villasukkia, jonka takia muun muassa kiinalainen GongPei kutsui minua viikonaikana useaan otteeseen isoäidiksi. Kolmen ja neljän välillä meno alkoi muuttua kiinnostavammiksi, kun ensimmäiset hiihtäjät ja laskettelijat saapuivat takaisin hostelliin. Saimme kuulla, kuinka ihmiset olivat kaatuneet ja tuskailleet hiihtämisen kanssa mutta myös kuinka monet olivat oppineet todella paljon yhden päivän aikana.
Tiistaina ryhmälläni oli mielestäni paras päivä edessä, laskettelu. Strynin hiihtokeskus on melko pieni, vain pari kolme rinnettä, mutta Suomeen verrattuna rinteet ovat todella pitkiä. Hississä matka kesti noin 7 minuuttia ja alastulo (reipasta vauhtia) kesti ainakin 15 minuuttia. Aamulla olimme pienessä lasten harjoittelurinteessä opettelemassa (tai opettamassa) laskettelun perusteita. Kaikki aloittivat keltaisilla liiveillä, joka tarkoitti, että ei saa mennä isoihin rinteisiin. Ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan, että ensimmäiset meistä saivat oranssit liivit (saadaan laskea punaisia rinteitä). Monet oppivat asioita todella helposti ja paransivat suoritustaan huomattavasti yhden päivän aikana. Muissa ryhmissä monet ensikertalaiset pääsivät jopa isoihin rinteisiin. Koko viikon aikana tulin siihen tulokseen, että jos on liikeellä avoimella mielellä onnistuu oppimaan paljon. Maisemat huipulta olivat aivan mahtavia, en ole koskaan nähnyt niin upeita maisemia, en edes Itävallassa alpeilla. Alpeilla kaikki on rakennettu täyteen hotelleja ja ravintoloita kun tuolla taas ei ollut mitään muuta kuin hissikoppi. Pääsin opettamaan opettajaa, joka tuntuu jollain tavalla koomiselta. Vietin erityisesti laskettelupäivänä paljon aikaa vetäjämme kanssa ja opin tuntemaan häntä paljon paremmin. Viikon aikana tajusin, kuinka paljon meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita (Molemmat on kiinnostuneita talviurheilusta, ruuan laitosta...).
Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen hiihtoretki (ympäryslatu). Päivä aloitettiin taas pienellä opetustuokiolla, jolloin harjoiteltiin erityisesti auraamista. Meidät laitettiin pareihin hyvä hiihtäjä - aloittelija, mutta aloittelijoita/ avun tarvitsijoita oli enemmän, kuin kokeneita ja hyviä hiihtäjiä, joten pari systeemi ei oikein onnistunut. Onneksi meillä oli myös ihmisiä, jotka oppivat hiihtämään kohtuullisen hyvin / osasivat sen verran että eivät tarvinneet apua. Osa pelkäsi hiihtämistä niin paljon, että laitoimme heille karvat suksien pohjaan. Karvat hidastivat alasmenoa, mutta silti osa halusi kävellä pienetkin alamäet. Aurinko paistoi koko päivän ajan ja sen takia minulla on nytten ihanat panda silmät (toisin päin kylläkin). Olen todella ylpeä monista ensikertalaisista mun ryhmässä, sillä eka hiihtolenkki Norjan vuoristossa 10 km on aika kova suoritus.
Iltaisin tosiaan neuloin sukkia aika paljon, sillä en tykkää pelata korttipelejä ja ihmiset huusivat niin paljon yhteisessä tilassa, että minulla meinasi tulla pää kipeäksi joka ilta. Vietinkin paljon aikaa aulassa, jossa oli ihmisiä lukemassa ja pelaamassa shakkia. Opin tuntemaan opettajia ihan toiselta kannalta ja puhuin paljon ihmisten kanssa joiden kanssa minulla ei ole kovin paljon yhteisiä tunteja/harrastuksia ja opin tuntemaan monia paljon paremmin. Lisäksi vihdoinkin ehdin puhua ihmisten kanssa joiden kanssa en ole keskustellut pitkään pitkään aikaan. Huomasin, että tulen toimeen todella hyvin aasialaisten oppilaiden kanssa.
Torstaina oli viimeinen päivä Strynissä ja Ullsheim hiihtomatka. Aamulla, kun lähdimme hiihtoalueelle bussissa meillä ei ollut bussissa läheskään kaikki ja heidät tuotiin myöhemmin minibussilla lähtöpisteeseen. Ongelmana tässä vaiheessa oli, että kyseessä oli ns. huonoja hiihtäjiä ja heidän sukset oli bussissa, joka saapui alueelle 20 min päästä. Päädyimme siihen, että kokeneet hiihtäjät antoivat sukset heille ja me otimme heidän sukset ja kirimme muun ryhmän kiinni. Tässä vaiheessa olin jo todella puhki ja mietin, että mitäköhän tästä päivästä tulee. Onneksi tuon ylämäki kirimisen jälkeen jatkoimme melko tasaille nousulla ja etenimme reipasta vauhtia, sillä meitä oli vähemmän sairastumisien ja pienten loukkaantumisten takia. Etenimme niin nopeaa tahtia, että päätimme tehdä lisämutkan verrattuina muihin ryhmiin. Siltikin olimme perillä kaksi tuntia ennen, kuin bussi saapui. Sain melkein sydänkohtauksen, kun yksi oppilas ajautui kovalla vauhdilla ulos ladulta, onneksi mitään ei tapahtunut.
Osan hiihtäminen loppui tähän, kun taas osa meistä ei jaksanut odottaa ja päätimme hiihtää takaisin Stryniin eri latuja pitkin. Minä, Katrin (Viro), Marcin (Puola), Gustaf, Sarah ja Maja ( Tre Kronor) hiihdimme Summerin kanssa 6 km lisää noin 40 minuuttiin. Vauhtia olisi voinut toki olla hieman lisää, mutta silti toiseksi mukavin osuus Skiweekillä. Muut lähtivät kävelemään takaisin hostellille tässä vaiheessa, mutta monot, joita käytin viikon aikana eivät olleet kovin hyvät, joten itse päätin jäädä hiihtämään hiihtokeskuksen kupeeseen ja odottamaan seuraavaa bussia. Päädyin sitten hiihtämään noin 4-5 km lisää. Muutama norjalainen hiihti tuolloin vielä enemmän, mutta hyvä kakkonen hiihtomatkojen suhteen löytyy täältä.
Perjantaina lähdettiin aamulla takaisin kampukselle ja seuraavat kaksi päivää vietin melko rennosti, katsoen dokumentteja ja tehden töitä DROP:n kanssa. En saanut tarpeeksi hiihdosta ja sunnuntaina lähdin aamulla aikaisin taas minibussiin ja matkattiin puolisen tuntia Norddaliin, jossa on 1,5 km hiihtolenkki. Latu oli kamalassa kunnossa, mutta olin silti niin iloinen, että pystyin oikeasti hiihtämään. Eikä vaan hidastelemaan joka mutkassa. Olisin halunnut mennä sinne ensi viikolla myös, mutta se ryhmä on kuulemma jo täynnä parin viikon päästä taas uudestaan, toivottavasti silloin on vielä hyvin lunta, sillä odottelen postipakettia kotoa, jossa olisi mun omat monot. Tänään olisi myös ollut mahiksia mennä hiihtämään, mutta en viitsinyt mennä hiihtämään 15-20 km huonoilla monoilla, joten annoin paikkani yhdelle norjalaiselle, ja menen sitten ensi kerralla (kahden viikon päästä).
Palattuamme takaisin kampukselle huomasimme, että kakkoset olivat vaihtaneet verhomme. Sain käydä läpi lähes kaikki kampuksen huoneet, ennen kuin rakkaat verhoni löytyivät taas. Lisäksi meillä on sellainen Facebook-ryhmä, jossa ihmiset voivat lähettää kohteliasuuksia anonyymisti. Tässä ryhmässä oli monta kohteliasuutta minulla ja muille auttajille meidän ryhmästä. Lämmitti sydäntä, että ihmiset arvostivat sitä työtä, jota teimme Skiweekin aikana.
Kakkoset ovat lukeneet koko viime viikon mockseja varten (sama kuin prelit). Mocks on tällä viikolla ja sitten hekin saavat rentoutua vähäksi aikaa ennen kuin heidän täytyy alkaa opiskella loppukokeita varten.
Koulusta sen verran, että olen tekemässä minun Extended Essay:n (4,000 sanainen tutkielma) World Studies aineessa. Kysymys pitää vielä muotoilla mutta aiheena on kuinka Martti Ahtisaaren työ on vaikuttanut rauhaan Kosovossa ja Namibiassa.
Enää kolme viikkoa aikaa pääsiäiseen eli lomaan, jolloin pääsen käymään Oulussa ja Kuusamossa. Olen siis tulossa pääsiäisen aikana Suomeen, kiirastorstain olen Oulussa ja illalla lähdetään sitten Kuusamoon ja Rukalle. Olisi mukava tietää, jos joku on Rukalla hiihtolomalla. Olisi todella mukavaa nähdä kavereita tuon lyhyen loman aikana.
En ole ehtinyt muokkaamaan valokuvia vielä, joten ensi postauksessa lisää
SKIWEEK oli selkeästi paras viikko, jonka olen täällä viettänyt! Lähdimme sunnuntaina aamulla kahdella bussilla ja kahdella minibussilla koululta. Olin onnekas ja pääsin vuokrattuun bussiin, joten meillä oli loistava ja tasainen neljän tunnin ajomatka kotia. Koulun bussissa ei saada lämmitintä pois päältä, joten kun se on täynnä siellä on todella lämmintä. Olimme perillä Strynissä n. 12 maissa ja heti ryhmät 1 ja 4 menivät hiihtämään. Olin itse ryhmässä 4, jonka vetäjinä olivat Summer (kanadalainen filosofian opettaja) ja Sarah (kiinalainen kiinan kielen opettaja). Ekana päivänä harjoittelimme perusteita ja pohjoismaiset hyvät hiihtäjät pääsivät heti opettamaan ensikertalaisia, jossain välissä kyllästyimme ja päätimme rakentaa hyppyrin, josta sitten hypimme alas. Itse en onnistunut tekemään hyvää alastuloa kertaakaan, mutta onnistuin kuitenkin hyppäämään. Tällöin meillä oli todella huono sää, sillä ulkona satoi räntää kokoajan. Tultuamme takaisin hostelliin, jonka valtasimme viikoksi, pääsimme asettautumaan huoneisiimme. Olin onnekas myös huoneen kanssa. Huoneessani oli vain kolme muuta ihmistä (Cerren Walesistä, Sarah Ruotsista ja Shelja Intiasta). Joissakin huoneissa oli jopa 10 ihmistä, en olisi selvinnyt viikosta sellaisessa huoneessa, sillä olin iltaisin todella väsynyt ja menin nukkumaan aina 22 maissa. Ensimmäisenä iltana saimme ruuaksi hampurilaisia, jotka olivat todella hyviä. Muutenkin Skiweekin aikana meillä oli loistavaa ruokaa...
Maanantaina meillä oli vapaapäivä / siivous ja ruuanlaittovuoro. Itse olin täyttämässä aamiaspöytää ja tarjoilemassa iltapalaa eli kokopäivä oli vapaata aikaa. Kävelin Sarahin kanssa Stryniin ja takaisin. Vietimme siellä aikaa kiertelemällä kauppoja. Itse ostin tuoremehua yms., kynsilakkoja (Suomesta ei kuulemma saa lähettää kynsilakkoja postitse, kokemusta on), lankoja (neulomiseen) ja käytiin syömässä kahvilassa lounas. Tällöin oli vielä huonohko sää, joten olimme iloisia, että vapaapäivä sattui ekalle päivälle. Loman aikana neuloin kaksi paria villasukkia, jonka takia muun muassa kiinalainen GongPei kutsui minua viikonaikana useaan otteeseen isoäidiksi. Kolmen ja neljän välillä meno alkoi muuttua kiinnostavammiksi, kun ensimmäiset hiihtäjät ja laskettelijat saapuivat takaisin hostelliin. Saimme kuulla, kuinka ihmiset olivat kaatuneet ja tuskailleet hiihtämisen kanssa mutta myös kuinka monet olivat oppineet todella paljon yhden päivän aikana.
Tiistaina ryhmälläni oli mielestäni paras päivä edessä, laskettelu. Strynin hiihtokeskus on melko pieni, vain pari kolme rinnettä, mutta Suomeen verrattuna rinteet ovat todella pitkiä. Hississä matka kesti noin 7 minuuttia ja alastulo (reipasta vauhtia) kesti ainakin 15 minuuttia. Aamulla olimme pienessä lasten harjoittelurinteessä opettelemassa (tai opettamassa) laskettelun perusteita. Kaikki aloittivat keltaisilla liiveillä, joka tarkoitti, että ei saa mennä isoihin rinteisiin. Ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan, että ensimmäiset meistä saivat oranssit liivit (saadaan laskea punaisia rinteitä). Monet oppivat asioita todella helposti ja paransivat suoritustaan huomattavasti yhden päivän aikana. Muissa ryhmissä monet ensikertalaiset pääsivät jopa isoihin rinteisiin. Koko viikon aikana tulin siihen tulokseen, että jos on liikeellä avoimella mielellä onnistuu oppimaan paljon. Maisemat huipulta olivat aivan mahtavia, en ole koskaan nähnyt niin upeita maisemia, en edes Itävallassa alpeilla. Alpeilla kaikki on rakennettu täyteen hotelleja ja ravintoloita kun tuolla taas ei ollut mitään muuta kuin hissikoppi. Pääsin opettamaan opettajaa, joka tuntuu jollain tavalla koomiselta. Vietin erityisesti laskettelupäivänä paljon aikaa vetäjämme kanssa ja opin tuntemaan häntä paljon paremmin. Viikon aikana tajusin, kuinka paljon meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita (Molemmat on kiinnostuneita talviurheilusta, ruuan laitosta...).
Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen hiihtoretki (ympäryslatu). Päivä aloitettiin taas pienellä opetustuokiolla, jolloin harjoiteltiin erityisesti auraamista. Meidät laitettiin pareihin hyvä hiihtäjä - aloittelija, mutta aloittelijoita/ avun tarvitsijoita oli enemmän, kuin kokeneita ja hyviä hiihtäjiä, joten pari systeemi ei oikein onnistunut. Onneksi meillä oli myös ihmisiä, jotka oppivat hiihtämään kohtuullisen hyvin / osasivat sen verran että eivät tarvinneet apua. Osa pelkäsi hiihtämistä niin paljon, että laitoimme heille karvat suksien pohjaan. Karvat hidastivat alasmenoa, mutta silti osa halusi kävellä pienetkin alamäet. Aurinko paistoi koko päivän ajan ja sen takia minulla on nytten ihanat panda silmät (toisin päin kylläkin). Olen todella ylpeä monista ensikertalaisista mun ryhmässä, sillä eka hiihtolenkki Norjan vuoristossa 10 km on aika kova suoritus.
Iltaisin tosiaan neuloin sukkia aika paljon, sillä en tykkää pelata korttipelejä ja ihmiset huusivat niin paljon yhteisessä tilassa, että minulla meinasi tulla pää kipeäksi joka ilta. Vietinkin paljon aikaa aulassa, jossa oli ihmisiä lukemassa ja pelaamassa shakkia. Opin tuntemaan opettajia ihan toiselta kannalta ja puhuin paljon ihmisten kanssa joiden kanssa minulla ei ole kovin paljon yhteisiä tunteja/harrastuksia ja opin tuntemaan monia paljon paremmin. Lisäksi vihdoinkin ehdin puhua ihmisten kanssa joiden kanssa en ole keskustellut pitkään pitkään aikaan. Huomasin, että tulen toimeen todella hyvin aasialaisten oppilaiden kanssa.
Torstaina oli viimeinen päivä Strynissä ja Ullsheim hiihtomatka. Aamulla, kun lähdimme hiihtoalueelle bussissa meillä ei ollut bussissa läheskään kaikki ja heidät tuotiin myöhemmin minibussilla lähtöpisteeseen. Ongelmana tässä vaiheessa oli, että kyseessä oli ns. huonoja hiihtäjiä ja heidän sukset oli bussissa, joka saapui alueelle 20 min päästä. Päädyimme siihen, että kokeneet hiihtäjät antoivat sukset heille ja me otimme heidän sukset ja kirimme muun ryhmän kiinni. Tässä vaiheessa olin jo todella puhki ja mietin, että mitäköhän tästä päivästä tulee. Onneksi tuon ylämäki kirimisen jälkeen jatkoimme melko tasaille nousulla ja etenimme reipasta vauhtia, sillä meitä oli vähemmän sairastumisien ja pienten loukkaantumisten takia. Etenimme niin nopeaa tahtia, että päätimme tehdä lisämutkan verrattuina muihin ryhmiin. Siltikin olimme perillä kaksi tuntia ennen, kuin bussi saapui. Sain melkein sydänkohtauksen, kun yksi oppilas ajautui kovalla vauhdilla ulos ladulta, onneksi mitään ei tapahtunut.
Osan hiihtäminen loppui tähän, kun taas osa meistä ei jaksanut odottaa ja päätimme hiihtää takaisin Stryniin eri latuja pitkin. Minä, Katrin (Viro), Marcin (Puola), Gustaf, Sarah ja Maja ( Tre Kronor) hiihdimme Summerin kanssa 6 km lisää noin 40 minuuttiin. Vauhtia olisi voinut toki olla hieman lisää, mutta silti toiseksi mukavin osuus Skiweekillä. Muut lähtivät kävelemään takaisin hostellille tässä vaiheessa, mutta monot, joita käytin viikon aikana eivät olleet kovin hyvät, joten itse päätin jäädä hiihtämään hiihtokeskuksen kupeeseen ja odottamaan seuraavaa bussia. Päädyin sitten hiihtämään noin 4-5 km lisää. Muutama norjalainen hiihti tuolloin vielä enemmän, mutta hyvä kakkonen hiihtomatkojen suhteen löytyy täältä.
Perjantaina lähdettiin aamulla takaisin kampukselle ja seuraavat kaksi päivää vietin melko rennosti, katsoen dokumentteja ja tehden töitä DROP:n kanssa. En saanut tarpeeksi hiihdosta ja sunnuntaina lähdin aamulla aikaisin taas minibussiin ja matkattiin puolisen tuntia Norddaliin, jossa on 1,5 km hiihtolenkki. Latu oli kamalassa kunnossa, mutta olin silti niin iloinen, että pystyin oikeasti hiihtämään. Eikä vaan hidastelemaan joka mutkassa. Olisin halunnut mennä sinne ensi viikolla myös, mutta se ryhmä on kuulemma jo täynnä parin viikon päästä taas uudestaan, toivottavasti silloin on vielä hyvin lunta, sillä odottelen postipakettia kotoa, jossa olisi mun omat monot. Tänään olisi myös ollut mahiksia mennä hiihtämään, mutta en viitsinyt mennä hiihtämään 15-20 km huonoilla monoilla, joten annoin paikkani yhdelle norjalaiselle, ja menen sitten ensi kerralla (kahden viikon päästä).
Palattuamme takaisin kampukselle huomasimme, että kakkoset olivat vaihtaneet verhomme. Sain käydä läpi lähes kaikki kampuksen huoneet, ennen kuin rakkaat verhoni löytyivät taas. Lisäksi meillä on sellainen Facebook-ryhmä, jossa ihmiset voivat lähettää kohteliasuuksia anonyymisti. Tässä ryhmässä oli monta kohteliasuutta minulla ja muille auttajille meidän ryhmästä. Lämmitti sydäntä, että ihmiset arvostivat sitä työtä, jota teimme Skiweekin aikana.
Kakkoset ovat lukeneet koko viime viikon mockseja varten (sama kuin prelit). Mocks on tällä viikolla ja sitten hekin saavat rentoutua vähäksi aikaa ennen kuin heidän täytyy alkaa opiskella loppukokeita varten.
Koulusta sen verran, että olen tekemässä minun Extended Essay:n (4,000 sanainen tutkielma) World Studies aineessa. Kysymys pitää vielä muotoilla mutta aiheena on kuinka Martti Ahtisaaren työ on vaikuttanut rauhaan Kosovossa ja Namibiassa.
Enää kolme viikkoa aikaa pääsiäiseen eli lomaan, jolloin pääsen käymään Oulussa ja Kuusamossa. Olen siis tulossa pääsiäisen aikana Suomeen, kiirastorstain olen Oulussa ja illalla lähdetään sitten Kuusamoon ja Rukalle. Olisi mukava tietää, jos joku on Rukalla hiihtolomalla. Olisi todella mukavaa nähdä kavereita tuon lyhyen loman aikana.
En ole ehtinyt muokkaamaan valokuvia vielä, joten ensi postauksessa lisää
No comments:
Post a Comment