Tänään aamulla mun olisi pitänyt herätä onnittelulauluun, mutta olin liian nopea ja heräsin jo aikaisemmin. No aamiaista ei sentään tarvinnut tehdä ite. Nytten olisi reilun tunnin päästä lähtö karhunkierrokselle. Suunnitelmana olisi kiertää tuo 80 km viidessä päivässä. Viimeiset kaksi päivää tehty hankintoja (teltta, rinkkoja, makuualusta...). Odottavaisin mielin olen lähdössä. Ajattelin kirjoittaa vihkoon mietteitä matkan varrelta ja reissun jälkeen kertoa niitä täällä // Today morning I should have woken up to happy birthday, but I was too fast and woke up earlier. Well I didn't need to make breakfast myself. In about a hour we leave for a trek of 80 km. The plan is to spend 5 days and 4 nights in a tent. The last few days we have been shopping (for a tent, rucksucks and sleeping pads...). I thought that I'll write some thoughts into a notebook and when back home post some of them.

Sataa, sataa ropisee... / It's raining...

Elikkäs tänään täällä kainuussa on satanut vettä klo 12 jälkeen jatkuvasti. Aamu alkoi aikaisin kello 7.30 jolloin heräsin ja aamupalan jälkeen oli lähtö lakka/hilla/suomuurainsuolle. Tuloksena puolentoista tunnin kävelyn jälkeen oli kahdella ihmisellä noin 2 litraa. Päivällä sain sitten idean, että teen pannukakun. Oli kyllä hyvää, kun sai kuumaa pannukakkua, jäätelöä ja lakkoja(/hilloja/suomuuraimia). Huomenna saisi nuo sateet pysyä kaukana täältä, sillä klo 15 alkaisi tuo itä-länsi ottelu eikä kastuminen innostaisi kovin paljon. Maanantaina sitten taas pitkästä aikaa Ouluun, josta olisi lähdettävä jossain vaiheessa takaisin Kuusamoon ja mahdollisesti jossain vaiheessa kiertämään Karhunkierros. Jos jollain lukijalla on kokemuksia/reittiehdotuksia yms. kommentoikaa ihmeessä. Vaellus olisi siis ensimmäinen itselleni. Olen toki käynyt erimittaisia päiväreittejä aikaisemmin, mutta en koskaan aikaisemmin ollut yötä.

//

So today in Kainuu it has rained constantly after 12 o'clock. For me the morning started early at 7.30 am, when I woke up and after breakfast me and my grandpa left to a swamp. The reason for this was that we went to look for cloudberries. As a result after walking for 1 ½ hours was about 2 liters of delicious cloudberries. During the day I got a great idea to make a pancake. It was really good, when we got to eat hot pancake, cold ice-cream and fresh cloudberries. Tomorrow the rain clouds should be far from here, since there's a east vs. west baseball game and I wasn't planning to get wet. So Finnish baseball is quite much like normal baseball, but with some differences. On Monday I'm going back to Oulu. It has been almost 2 weeks since I was last home and then I was there only for one night. A few days later I should probably go back to Kuusamo ja possibly someday leave for a trek to an area called Karhunkierros ( straight translation Bear's path). It would be my first longer trek ( 80 km ). I have been on day hikes ( about 10-15 km), but never before over night.

Around the world my path goes

First of all SORRY, that it has been over a month from by last blog post. There are several reasons for this; first I was three weeks in Nepal, then one day at home in Oulu after that a few weeks in Kuusamo and yesterday I arrived to Sotkamo. Hopefully I still have atleast a few readers. During this last month I have experienced very much! New friends, excellent food, getting to know a new culture and having some memorable moments.A big thank you to all of you, who have somehow been a part of this journey.

The first days in Nepal aren't that clear to me, because the culture shock was so big to me in the beginnig. Also the weather conditions, heat and humidity, are so very different when comparing to Finland.

On the first day we went to one of the most interesting and beatiful places during the whole trip. This place was a buddhist tempel, that's officially called Swayambhunath, but even the locals use the name monkey tempel. The name comes from the fact that there are monkeys running freely in the area. The visit could have been even better, if I wasn't so tired from the travelling and the weather wouldn't have been so hot.

During the next couple days we had introductions to Nepalese culture and we got to know our Nepali guides. If you, our guides and new friends, are reading this a huge thanks from me :). We were also given a change to learn some Nepalese language. I still remenber about 10 words, Nepalese people please correct if I have written some of them wrong. So dhangebad, namaste and jaimessiah where the words I used most often. So Namaste and jaimessiah have the same meaning in English and it's hello, but the difference is that christians say to other christians jaimessiah and to everyone else namaste. Dhangebad is a word that atleast Finns forget quite often to say. Now I'm not talking about the word sorry. If you haven't guessed yet it means thank you.

First week also contained a sick day for me. I was the first of our group ( 13 people) to get diarrhea. Luckily with good medication I only had to stay one day away from our program. Unfortunately the program that day was about other faiths which interest me very much. It was one kind of experience, but I would have rather not had it. The next day I was already visiting a tailor shop, where all the tailors are deaf. We also visited an organization called Forward Looking. They organize different kinds of programs and cources, where disabled people can learn skills to get a job. This day was very important for me, because it made me realíze how "good" things are in Finland for disabled people. Most of you probably don't know that I do volunteer work with cp-children and also have been a helper ar a camp for disabled youth. Organizations like Forward Looking are really important in developing countries, since for example in Nepal disabled children might not ever get a change to go outside of their own home. And in this the caste doesn't matter.

We also had some shopping time. Because of the cheap prices I bought a lot of things! T-shirts, jackets, necklesses, spices and TEA.

We also got to ride buses quite often. The longest trip was to Pokhara, 7 hours to one direction and the same back. The distance from Kathamndu to Pokhara is about 200 km. The bus didn't have air-conditioning  so we arranged it by opening the windows and the ones sitting next to the windows got to wipe black dirt and pollutions from their faces at Pokhara in the evening. Thanks to good coompany the journey to Pokhara and back felt more like 3 hours than 7. Us who travelled in the back seat felt every bump and pothole, since we jumped up atleast 2 meters each time.

Alongside the heat we also experienced the humidity. The monsoon had started and we got soaked a few times. One time we were visiting a school and were eating at the cafeteria of the school, where there was a tin roof. I couldn't hear what was said on the otherside of the table.

When we came back from Pokhara it felt like coming back home. Back in Kathmandu and I experienced diarrhea again. I was fortunate and was able to visit a family for a whole day. Here we witnessed true everyday life. We had some communication issues with our family, since their English wasn't that good and they didn't understand what I spoke. The beginnig was a little creepy, because of the communication issues and the place where they lived. As some time had passed we could spend wonderful time with the family and had the best food during the whole journey. The family grew fruits and we had a change eat some delicious fruits i.e. mango, (passion fruit?) and asian pear.

At the last dinner at least I was sad that we had to leave our new friends and this culture behind us. The last 2 days we travelled back home, spending one night and half a day in Delhi, India. I was personally so tired from fighting with Nepali and Indian airport officials so I stayed at the hotel.

A part of my heart was left at Nepal and at the base of the Himalayas. A new dream of mine is to go back there and visit South East Asia on a larger scale. If you have a change to visit this extremely beautiful country, that isn't spoiled with tourism. I'll advice you to go without any hesitations.

Reissailua ympäri maailmaa

Anteeksi, että viime kirjoituksesta on kulunut todella pitkään. Toivottavasti minulla on silti ainakin muutama lukija. Syitä on useampia; Ensin kolme viikkoa Nepalissa sitten päivä kotona, Oulussa, josta heti Kuusamoon ja nytten muutama tunti sitten saavuin Sotkamoon. Tämän viimeisen kuukauden aikana on koettu paljon! On saatu uusia ystäviä, tutustuttu uuteen kulttuuriin, syöty loistavaa ruokaa ja vietetty monia ikimuistoisia hetkiä. Suuri kiitos kaikille, jotka olette olleet tavalla tai toisella osallisena reissuun.

Ensimmäiset päivät Nepalissa ovat hieman epäselviä, sillä kulttuurishokki oli alussa melko suuri. Lisäksi alussa Nepalin kuumiin ja kosteisiin sääolosuhteisiin oli tututtelemista.

Ensimmäisenä päivänä kävimme,mielestäni, yhdessä hienoimmista kohteista matkamme aikana. Tämä kohde oli buddhalainen stupa, jossa apinat saivat olla vapaasti. Stupan virallinen nimi on Swayambhunath, mutta paikallisetkin kutsuvat aluetta nimellä APINATEMPPELI. Apinatemppeli oli alueena todella upeaa. Alueesta olisi ehkä nauttinut enemmän, jos ei olisi ollut niin väsynyt ja lämpötilaan olisi jo tottunut. Lämpötilan ohella haastetta aiheutti korkeat portaat, joita pitkin temppelialueelle noustiin.

Seuraavina päivinä meillä oli tutustumista nepalilaisen kulttuuriin sekä paikallisiin nepalinuoriin, jotka toimivat oppaina meille koko kolmen viikon ajan. Lisäksi opimme joitakin nepalin kielen sanoja, joista mieleen jäivät ainakin namaste, jaimessiah, dhanjebad. Sanojen kirjoitusasusta en ole täysin varma. Namaste ja Jaimessiah vastaavat meidän sanoja hei. moi, terve yms. ero löytyy siitä, että kristitty sanoo toiselle Jaimessiah, muille sanotaan Namaste. Dhanjebad sen sijaan on sana joka meiltä suomalaisilta unohtuu aina välillä. Jos jollekin ei ole vielä selvinnyt niin Dhanjebad tarkoittaa samaa kuin kiitos meillä.

Ensimmäisellä viikolla koin ensimmäisenä meidän 13 hengen ryhmästä vatsataudin. Onneksi selvisin, hyvien lääkkeiden ansiosta, yhden päivän levolla. Kokemus oli ihan mielenkiintoinen, ottaen huomioon sen, että sait juosta aina käytävän toiseen päähään vessaan. No onneksi kaikki meni nopeasti ohi. Seuraavana päivänä olin jo muiden mukana vierailemassa kuurojen naisten perustamassa ompelimossa, josta ostin itselleni paidan ja esiliinan, joka on ollut todella käytännöllinen. Lisäksi kävimme vammaisten koulutuskeskuksessa ja täytyy sanoa, että kaikki tämän päivän kokemukset olivat itselleni hyvin avaavia. Tarkoitan tällä sitä, että tajusin silloin kuinka "hyvin" asiat ovat kehitys- ja cp-vammaisilla Suomessa. Nepalissa kuuro tai vammainen, kastista välittämättä, ei välttämättä pääse koskaan omasta kodistaan ulos. Tälläiset järjestöt kuten Forward Looking antavat loistavan mahdollisuuden nuorille vammaisille kehitysmaissa.

Olihan meillä myös vapaa-aikaa, jolloin pääsimme shoppailemaan ja uimaan. Itse en tosin käynyt uimassa kertaakaan, mutta shoppailua tuli harrastettua halvan hintatason takia. Paitoja, haaremiahousuja, mausteita ja TEETÄ tuli ostettua. Teetä on tuotu monelle tuliaiseksi, toin yhteensä 20 pakettia erilaisia teelajeja.

Bussissa sain myös istua matkan aikana monia tunteja. Pisin matka oli Pokharaan ja takaisin kuljimme tuon 200 km matkan mennessä ja palatessa noin 7 tuntiin. Bussissa järjestimme ilmastoinnin aukaisemalla ikkunat ja näin ne, jotka istuivat ikkunan vieressä saivat pyyhkiä mustaa saastetta ja likaa pois kasvoiltaan reilusti. Hyvän matkaseuran ansiosta matka tuntui kestoltaan ainakin puolet lyhyemmältä. Me takapenkillä istuneet tunsimme jokaisen kuopan ja hidasteen tiessä, sillä melkein jokaisen kohdalle hyppäsimme aina 2 metriä ylöspäin.

Kuumuuden ohella kosteus oli välillä todellakin eri luokassa Suomeen verrattuna. Saimme kokea monsuunisateet pariin otteeseen. Ja monsuunin aikana sitä vettä tulee oikein kunnolla. Viiden minuutin jälkeen vettä oli sillai, että pohkeeni puolivälissä meni raja. Toisella kerralla, kun oli monsuuni, olimme vierailemassa Gandhaki Boarding Schoolissa. Tällöin ruokalassa, jossa oli peltikatto, en kuullut kunnolla mitä toiselta puolelta pöytää sanottiin.

Pokharan matkan jälkeen paluu Kathmanduun tuntui samalta kuin paluu kotiin. Kathmandussa koin uudestaan tälläisen yhden päivän vatsataudin. Onneksi tervehdyin perhevierailulle. Vietimme siis yhden vuorokauden paikallisessa nepaliperheessä. Meidän perheessämme ei puhuttu kunnollista englantia ja vissiin mun englanti oli liian hankalaa heille. Ensimmäinen puolituntia perheessä oli todella karmivia, sillä kommunikointi ongelmien lisäksi perhe asui asuntolassa raamattukoulun tiloissa. Tilat toivat Tanjan ja minun mieleeni kauhuleffojen kohtauksia yms. Onneksi saimme lopulta viettää ihanaa aikaa perheen kanssa ja saimme parasta ruokaa koko reissun aikana. Perhe kasvatti muun muassa hedelmiä ja saimmekin syödä todella paljon herkullisia mangoa, (passsion hedelmia?)  ja omenapäärynää.

Viimeisellä illallisella suurimalla osalla, myös minulla, oli todella haikea olo ja kyyneleet valuivat, jouduimme hyvästelemään nepalilaiset oppaamme, joista tuli ainakin itselleni uusia ystäviä. Viimeiset 2 päivää matkustimme takaisin kotiin. Kotona oli ihana saada uusia perunoita, graavia lohta ja fetasalaattia. Salaattiahan nepalissa eí saanut syödä erilaisen bakteerikannan takia.

Osa sydämestäni jäi Nepalin maaperälle ja vuorten juurille, joten haaveena on vielä joku päivä palata tuonne Aasian puolelle tutustumaan laajemmin kyseiseen maahan ja lähialueisiin. Jos joskus tulee mahdollisuus lähteä Nepaliin, lähtekää ihmeessä tutustumaan tuohon pieneen maahan, jota ei ole vielä pilattu liiallisella turismilla.

I'll write this in English tomorrow or on Saturday :)

Vihdoin valmiina / At last ready

Rinkka on pakattu ja se on reilusti alipainoinen, mutta hyvä, että se pysyy kasassa. Huomenna sitten aamupäivä tulee olemaan yhtä tuskaa kun vaan odottelee koko päivän klo 17. Siis tuolloin meidän pitää olla kentälllä. En tule bloggaamaan nytten 3 viikkoon, mutta voitte seurata meidän matkaa Missionuorten blogista. Nepalin matkastani saatte kuulla sitten jättipostauksen muodossa, kun olen tullut takasin kotoiseen Suomeen ja Ouluun.

/

My rucksack is finally packed and it's not even as heavy as it could be. The problem is that it's completely full. Tomorrow will be really painful until 5 p.m., that's when I have to be at Oulunsalo airport and my journey will begin. I won't be able to blog for 3 weeks, but You will hear all about my trip, when I comeback (5th of June ). I'll do then a mega post !

Meidän olohuoneen pöydälle on alkanut kertyä jo ihan kiva kasa erilaisia vaatteita ja muuta roinaa, jota tuun tarvitsemaan seuraavat kolme viikkoa. Eilen sain tietää, että olot Nepalissa ovat tällä hetkellä kuumat. Tällä tarkoitan sekä lämpötilaa että poliittista tilannetta. Toivottavasti ei kuitenkaan joudu keskelle mellakkaa tai ei jouduta kärsimään paljon lakoista. Jos joku nytten ihmettelee, miksi Nepalissa on tällä hetkellä niin epävarmat olot syynä on perustuslakiehdotuksen kaatuminen. Tänään sain myös kuulla isäni sedän exältä, yhdestä Kathmandussa sijaitsevasta Kristillisestä päiväkodista, joka on suomalaisten perustama. Toivottavasti tämä idea ei ole tullut liian myöhään. Olisi todella mukavaa päästä käymään tuolla.

En ole vissiin tänne vielä kirjoittanut siitä, kuinka onnistuin tekemään lauantaina haavan sormeeni sipulia leikatessa. Aluksi laittoin siihen vaan laastarin ja ajattelin, että kaikki tulee menemään nopeasti ohi, no kuitenkin 2 tunnin sisällä oli verta tullut 3 laastarin läpi ja vaihdoin uuden ja taas kesti jonkin aikaa ja verta alkoi näkymään ylimmän laastarin päällä. Sitten sain onneksi idean, että soitan äidin kaverille, joka on lääkäri ja hän neuvoi minulle, että kannattaa käydä lääkärissä sen sormen takia, varsinkin nyt, kun olen lähdössä kosteisiin olosuhteisiin Nepaliin. Tottelin kiltisti ja varasin ajan Terveystaloon. Siellä sitten odottelin lääkäriä, joka oli ainakin 25 minuuttia myöhässä. Sieltä sain äitini mukaan ihanan söpön pinkin tupon sormeeni. Lauantaista lähtien olen siis ollut käytännössä yksi kätinen, sillä vasemmassa nimettömässä ollut tuo tuppo suojana, sillä sormi ei liimauksen jälkeen ole saanut kastua. Nytten uskallauduin ottamaan aikataulun mukaan tupon pois, eikä näky ollut kaunis. Sormessa musta rinkula, johon on kait tulossa rupi, joka aikanaan sitten tippuu pois. Toivottavasti siihen ei nyt tule tulehdusta matkan aikana ainakaan.

 

Eilen tuli vietettyä ihan kiva päivä, ensin aamupäivällä kävin taas kerran siivoamassa kirppispöydän, jonka jälkeen menin Missionuorten palaveriin ja iltani huipentui kaverin kanssa vietettyyn aikaan.  Ensin kävimme coffee housessa kahvilla ja sen jälkeen katsomaan todella hyvää leffaa. Kun lähdin keskustasta pyöräilemään kotiin, joskus 23 aikoihin, oli ihanaa, kun liikenteessä ei ollut melkein ketään muuta. 

/

Our living-room table resembles my closet nowadays, since I have brought all the clothes that I'm taking to Nepal downstairs. And that is a lot of clothes, since my trip will take 3 weeks from my vacation. Yesterday I got to know that the situations is Nepal and especially in Kathmandu are very HOT. I mean both weather wise and also politically. Hopefully we won't be in the middle of a riot or have to suffer from many strikes. If someone doesn't know the reason for the heat in the city is the overthrow of the constitution proposal. Today I got to know from my fathers ex-wife that there is a Finnish Christian preschool in Kathmandu. I hope this idea didn't come to late, since I would like to visit the place. The leader was at a same wedding than the person who I know, and when the ex had mentioned to the Nepalese about or trip we where welcomed to visit. 

I think I haven't written here about my little accident that happened on Saturday. When chopping some onions, I also chopped a little piece of my finger. At first I just put a band-aid on it, but when I had had to change the band-aids many times I got the idea to call my mom's friend who is a doctor. She advised me to go a doctor, especially because of my trip. They glued the piece of skin back to the finger. Now after 3 days the finger looks quite ugly. I have a black ring around the edges of the skin piece. Hopefully it won't become inflamed during the trip. 

Yesterday I had a really nice day. At first I went to a flee-market, where we have a table to tidy it up, then to a Missionuoret meeting, about the trip to Nepal, and the highlight of my day time spent in the evening with my friend. At first we went to have some coffee at our favorite cafe. Then we went to see a good movie. When biking home from the center of Oulu, where I live, it was so peaceful and calm, because there wasn't almost any traffic and the weather was also really good, warm and clear. 

Hi, 

so I realized yesterday that I should write this blog in English, that also people who are interested in my experiences, but are not Finnish or don't understand it could follow it. So from now on I'll write some posts in English or translate the Finnish texts shortly. I would write my blog completely in English, if all the readers would understand English, but I know that this isn't the case so the texts will be in both languages. /

Hei, 

tajusin eilen, että mun kannattaisi kirjoittaa tätä blogia myös englanniksi, jotta ihmiset jotka ovat kiinnostuneet kokemuksistani voivat myös lukea niistä, vaikka eivät puhuisikaan suomea. Joten tästä eteenpäin postaukset ovat joko molemmilla kielillä vai sitten ainakin lyhyesti käännettynä englanniksi. Kirjoittaisin muuten blogin kokonaan englanniksi, mutta olen melko varma, että ainakin hieman iäkkäämmät lukijat haluavat kuulla kokemuksistani omalla kielellään, suomeksi. 

Loma?

Loma! Vai onko sitä oikeastaan vielä? Olen tämän viikon tehnyt tavallaan kesätyötäni, siivonnut omaa kirppispöytääni paljekirppiksellä. En siis Nepalin matkan takia päässyt avustajaksi kehitysvammaisten leirille enkä myöskään Cp-vammaisten leirille. Kesätyösetelillä olisin mahdollisesti päässyt seurakunnalle pitämään kesäkahvilaa, mutta siinäkin toinen työviikko osui matkani ajaksi. Niinpä sain idean, että perustan kirppispöydän, jossa on tällä hetkellä tavaroita niin meiltä, kotoa, kuin isovanhemmiltani. Päätin, että käyn siivoamassa pöytää ahkerasti, jotta se olisi mahdollisimman houkuttelevan näköinen. No, joka pävä on tullut käytyä noin 4 kertaa siellä. Osittain tämän selittää sen, että matka kestää pyörällä noin 5 minuuttia. 

Lomasta puheen olleen, olen hakenut entiseltä koululta, Oulun Lyseolta, erotodistukseni. Ihan hyvät arvosanat tuli, vaikka uskonnon K-merkintä hieman ärsyttää, sillä olin paikalla vain 2 kertaa. Olisihan minut voinut ottaa kurssilta pois, niin kuin matiikan 6.kurssin kanssa tehtiin. Sen kävin loppuun asti, mutta YH7-kurssin aiheuttamien poissaolojen takia, en mennyt enää tekemään koetta. Kiitos kaikille, ihanille ihmisille, joiden kanssa sain viettää PRE-DP vuoden. Joitain opettajiakin jää ikävä. 

Viikon päästä tähän aikaan minulla, on varmaan hieman sekavat tunnelmat, sillä perjantaina 15.6 on edessä Nepaliin lähtö. Toivottavasti kaikki menisi suunnitelmien mukaan, eikä kukaan sairastuisi vakavasti. Olen myös innoissani, sillä saatan todennäköisesti nähdä Kathmandussa, tulevia Red Cross Nordic United World College- koulun oppilaita.Koululta ei ole tullut vielä lisäinfoa, mutta varmaan he vielä lähestyvät minua ennen lähtöäni. 

Vaikka kesästäni on tulossa todella kiireinen, toivoisin silti, että ehtisin nähdä mahdollisimman monta kaveriani. HUOMIO KAVERINI, ilmoitelkaa minulle päivämääriä, jotka sopivat teille parhaiten, jolloin voisimme vielä nähdä. 

Uusia kokemuksia tulee aina yllättäen

Nepali lähestyy kokoajan uhkaavammin! Eilen sain kokea jotakin uutta ja erilaista, minua haastateltiin radio Deihin Nepalin matkamme johdosta. Jos on kiinnostuneita ihmisiä niin lähetetään perjantaina 25.5 14:40 ja uusitaan Oulun alueella sunnuntaina 9:05. Haastattelussa kyseltiin ensin vetäjältämme perusjuttuja reissustamme ja sitten minua ja kahta muuta nuortamme haastateltiin mielipiteistämme reissua kohtaan. Toinen asia UWC ainevalinnat aina vaan vaikeutuvat. Eilen sain kuulla että human rightsin tilalle tulisi global politcs. Aine kuulostaisi todella mielenkiintoiselta, mutta toisaalta historia olisi myös todella mielenkiintoista opiskella. Matikan tasokin ailahtelee aina studies:ta hl matikkaan asti. Kielet ovat epävarmoja myöskin, haluanko opiskella ollenkaan suomea vai aloittaisinko mielummin kiinan tai norjan. Yksi asia on varma, otan biologian mielummin kin kemian. Huom! Olen aina sanonut että en tule lukemaan biologiaa yläasteen jälkeen mutta näinhän tässä tietenkin sitten kävi. Viikonloppuna olisi istumista junassa oikein kunnolla luvassa; olen menossa Helsinkiin tapaamaan entisiä kilpakumppaneita taloustietokilpailusta. No ajan voi käyttää kokeisiin lukemiseen tai sitten filosofian koti esteiden tekemiseen. Huominenkin menee istuessa ja aamulla aikainen herätys Missionuorten palaverin ansiosta.

...

Aika vierii todella nopeaa, sillä nytten ollaan jo toukokuun  puolella ja Nepalin matkani lähestyy hirmuisella vauhdilla ( enää 37 päivää jäljellä ). Elikkäs olen perustanut tämän blogin pääasiassa kertoakseni kuulumisiani Flekkestä, Norjasta, jossa tulen viettämään seuraavat 2 vuotta. Asiaa on vieläkin aika vaikea uskoa, vaikka olen tiennyt stipendin saannista ja muutosta jo 2 viikkoa. En millään malttaisi odottaa elokuuta ja päivää jolloin tulen näkemään kaikki uudet oppilaat ja tutustumaan heihin kasvoitusten ( osan kanssa olen jo keskustellut Facebookissa). Stipendi on siis United World College (UWC) kouluun Norjaan suorittamaan kansainvälinen IB-tutkinto, vastaa lukiota, 2 vuodeksi. Muistan, kun syksyllä hain paikkaa ja olin epävarma tulenko pääsemään haastatteluihin ja haasttateluiden jälkeen oli myös epävarma tunne mutta kuitenki seuraavana päivänä kun koulusta soitin sinne sain kuulla tämän ilouutisen. Toisaalta on ihana, että lähtö on vasta elokuussa, jotta ehtii nähdä kavereita mahdollisimman paljon. 

En varmaankaan tule kirjoittelemaan kesän aikana kovin paljon tänne, sillä olen kuitenkin Nepalissa 3 viikkoa ja sitten Sotkamossa pitäisi mökilläkin käydä ja Kuusamo vie kanssa aikaa. En tiedä edes kuinka monta vapaapäivää Oulussa tulee vietettyä. Nepalin reissuun liittyviä postauksia tulee varmaan olemaan ennen ja jälkeen reissun ja sitten elokuusta lähtien kuulumisia Norjasta.