Tänään aamulla mun olisi pitänyt herätä onnittelulauluun, mutta olin liian nopea ja heräsin jo aikaisemmin. No aamiaista ei sentään tarvinnut tehdä ite. Nytten olisi reilun tunnin päästä lähtö karhunkierrokselle. Suunnitelmana olisi kiertää tuo 80 km viidessä päivässä. Viimeiset kaksi päivää tehty hankintoja (teltta, rinkkoja, makuualusta...). Odottavaisin mielin olen lähdössä. Ajattelin kirjoittaa vihkoon mietteitä matkan varrelta ja reissun jälkeen kertoa niitä täällä // Today morning I should have woken up to happy birthday, but I was too fast and woke up earlier. Well I didn't need to make breakfast myself. In about a hour we leave for a trek of 80 km. The plan is to spend 5 days and 4 nights in a tent. The last few days we have been shopping (for a tent, rucksucks and sleeping pads...). I thought that I'll write some thoughts into a notebook and when back home post some of them.

Sataa, sataa ropisee... / It's raining...

Elikkäs tänään täällä kainuussa on satanut vettä klo 12 jälkeen jatkuvasti. Aamu alkoi aikaisin kello 7.30 jolloin heräsin ja aamupalan jälkeen oli lähtö lakka/hilla/suomuurainsuolle. Tuloksena puolentoista tunnin kävelyn jälkeen oli kahdella ihmisellä noin 2 litraa. Päivällä sain sitten idean, että teen pannukakun. Oli kyllä hyvää, kun sai kuumaa pannukakkua, jäätelöä ja lakkoja(/hilloja/suomuuraimia). Huomenna saisi nuo sateet pysyä kaukana täältä, sillä klo 15 alkaisi tuo itä-länsi ottelu eikä kastuminen innostaisi kovin paljon. Maanantaina sitten taas pitkästä aikaa Ouluun, josta olisi lähdettävä jossain vaiheessa takaisin Kuusamoon ja mahdollisesti jossain vaiheessa kiertämään Karhunkierros. Jos jollain lukijalla on kokemuksia/reittiehdotuksia yms. kommentoikaa ihmeessä. Vaellus olisi siis ensimmäinen itselleni. Olen toki käynyt erimittaisia päiväreittejä aikaisemmin, mutta en koskaan aikaisemmin ollut yötä.

//

So today in Kainuu it has rained constantly after 12 o'clock. For me the morning started early at 7.30 am, when I woke up and after breakfast me and my grandpa left to a swamp. The reason for this was that we went to look for cloudberries. As a result after walking for 1 ½ hours was about 2 liters of delicious cloudberries. During the day I got a great idea to make a pancake. It was really good, when we got to eat hot pancake, cold ice-cream and fresh cloudberries. Tomorrow the rain clouds should be far from here, since there's a east vs. west baseball game and I wasn't planning to get wet. So Finnish baseball is quite much like normal baseball, but with some differences. On Monday I'm going back to Oulu. It has been almost 2 weeks since I was last home and then I was there only for one night. A few days later I should probably go back to Kuusamo ja possibly someday leave for a trek to an area called Karhunkierros ( straight translation Bear's path). It would be my first longer trek ( 80 km ). I have been on day hikes ( about 10-15 km), but never before over night.

Around the world my path goes

First of all SORRY, that it has been over a month from by last blog post. There are several reasons for this; first I was three weeks in Nepal, then one day at home in Oulu after that a few weeks in Kuusamo and yesterday I arrived to Sotkamo. Hopefully I still have atleast a few readers. During this last month I have experienced very much! New friends, excellent food, getting to know a new culture and having some memorable moments.A big thank you to all of you, who have somehow been a part of this journey.

The first days in Nepal aren't that clear to me, because the culture shock was so big to me in the beginnig. Also the weather conditions, heat and humidity, are so very different when comparing to Finland.

On the first day we went to one of the most interesting and beatiful places during the whole trip. This place was a buddhist tempel, that's officially called Swayambhunath, but even the locals use the name monkey tempel. The name comes from the fact that there are monkeys running freely in the area. The visit could have been even better, if I wasn't so tired from the travelling and the weather wouldn't have been so hot.

During the next couple days we had introductions to Nepalese culture and we got to know our Nepali guides. If you, our guides and new friends, are reading this a huge thanks from me :). We were also given a change to learn some Nepalese language. I still remenber about 10 words, Nepalese people please correct if I have written some of them wrong. So dhangebad, namaste and jaimessiah where the words I used most often. So Namaste and jaimessiah have the same meaning in English and it's hello, but the difference is that christians say to other christians jaimessiah and to everyone else namaste. Dhangebad is a word that atleast Finns forget quite often to say. Now I'm not talking about the word sorry. If you haven't guessed yet it means thank you.

First week also contained a sick day for me. I was the first of our group ( 13 people) to get diarrhea. Luckily with good medication I only had to stay one day away from our program. Unfortunately the program that day was about other faiths which interest me very much. It was one kind of experience, but I would have rather not had it. The next day I was already visiting a tailor shop, where all the tailors are deaf. We also visited an organization called Forward Looking. They organize different kinds of programs and cources, where disabled people can learn skills to get a job. This day was very important for me, because it made me realíze how "good" things are in Finland for disabled people. Most of you probably don't know that I do volunteer work with cp-children and also have been a helper ar a camp for disabled youth. Organizations like Forward Looking are really important in developing countries, since for example in Nepal disabled children might not ever get a change to go outside of their own home. And in this the caste doesn't matter.

We also had some shopping time. Because of the cheap prices I bought a lot of things! T-shirts, jackets, necklesses, spices and TEA.

We also got to ride buses quite often. The longest trip was to Pokhara, 7 hours to one direction and the same back. The distance from Kathamndu to Pokhara is about 200 km. The bus didn't have air-conditioning  so we arranged it by opening the windows and the ones sitting next to the windows got to wipe black dirt and pollutions from their faces at Pokhara in the evening. Thanks to good coompany the journey to Pokhara and back felt more like 3 hours than 7. Us who travelled in the back seat felt every bump and pothole, since we jumped up atleast 2 meters each time.

Alongside the heat we also experienced the humidity. The monsoon had started and we got soaked a few times. One time we were visiting a school and were eating at the cafeteria of the school, where there was a tin roof. I couldn't hear what was said on the otherside of the table.

When we came back from Pokhara it felt like coming back home. Back in Kathmandu and I experienced diarrhea again. I was fortunate and was able to visit a family for a whole day. Here we witnessed true everyday life. We had some communication issues with our family, since their English wasn't that good and they didn't understand what I spoke. The beginnig was a little creepy, because of the communication issues and the place where they lived. As some time had passed we could spend wonderful time with the family and had the best food during the whole journey. The family grew fruits and we had a change eat some delicious fruits i.e. mango, (passion fruit?) and asian pear.

At the last dinner at least I was sad that we had to leave our new friends and this culture behind us. The last 2 days we travelled back home, spending one night and half a day in Delhi, India. I was personally so tired from fighting with Nepali and Indian airport officials so I stayed at the hotel.

A part of my heart was left at Nepal and at the base of the Himalayas. A new dream of mine is to go back there and visit South East Asia on a larger scale. If you have a change to visit this extremely beautiful country, that isn't spoiled with tourism. I'll advice you to go without any hesitations.

Reissailua ympäri maailmaa

Anteeksi, että viime kirjoituksesta on kulunut todella pitkään. Toivottavasti minulla on silti ainakin muutama lukija. Syitä on useampia; Ensin kolme viikkoa Nepalissa sitten päivä kotona, Oulussa, josta heti Kuusamoon ja nytten muutama tunti sitten saavuin Sotkamoon. Tämän viimeisen kuukauden aikana on koettu paljon! On saatu uusia ystäviä, tutustuttu uuteen kulttuuriin, syöty loistavaa ruokaa ja vietetty monia ikimuistoisia hetkiä. Suuri kiitos kaikille, jotka olette olleet tavalla tai toisella osallisena reissuun.

Ensimmäiset päivät Nepalissa ovat hieman epäselviä, sillä kulttuurishokki oli alussa melko suuri. Lisäksi alussa Nepalin kuumiin ja kosteisiin sääolosuhteisiin oli tututtelemista.

Ensimmäisenä päivänä kävimme,mielestäni, yhdessä hienoimmista kohteista matkamme aikana. Tämä kohde oli buddhalainen stupa, jossa apinat saivat olla vapaasti. Stupan virallinen nimi on Swayambhunath, mutta paikallisetkin kutsuvat aluetta nimellä APINATEMPPELI. Apinatemppeli oli alueena todella upeaa. Alueesta olisi ehkä nauttinut enemmän, jos ei olisi ollut niin väsynyt ja lämpötilaan olisi jo tottunut. Lämpötilan ohella haastetta aiheutti korkeat portaat, joita pitkin temppelialueelle noustiin.

Seuraavina päivinä meillä oli tutustumista nepalilaisen kulttuuriin sekä paikallisiin nepalinuoriin, jotka toimivat oppaina meille koko kolmen viikon ajan. Lisäksi opimme joitakin nepalin kielen sanoja, joista mieleen jäivät ainakin namaste, jaimessiah, dhanjebad. Sanojen kirjoitusasusta en ole täysin varma. Namaste ja Jaimessiah vastaavat meidän sanoja hei. moi, terve yms. ero löytyy siitä, että kristitty sanoo toiselle Jaimessiah, muille sanotaan Namaste. Dhanjebad sen sijaan on sana joka meiltä suomalaisilta unohtuu aina välillä. Jos jollekin ei ole vielä selvinnyt niin Dhanjebad tarkoittaa samaa kuin kiitos meillä.

Ensimmäisellä viikolla koin ensimmäisenä meidän 13 hengen ryhmästä vatsataudin. Onneksi selvisin, hyvien lääkkeiden ansiosta, yhden päivän levolla. Kokemus oli ihan mielenkiintoinen, ottaen huomioon sen, että sait juosta aina käytävän toiseen päähään vessaan. No onneksi kaikki meni nopeasti ohi. Seuraavana päivänä olin jo muiden mukana vierailemassa kuurojen naisten perustamassa ompelimossa, josta ostin itselleni paidan ja esiliinan, joka on ollut todella käytännöllinen. Lisäksi kävimme vammaisten koulutuskeskuksessa ja täytyy sanoa, että kaikki tämän päivän kokemukset olivat itselleni hyvin avaavia. Tarkoitan tällä sitä, että tajusin silloin kuinka "hyvin" asiat ovat kehitys- ja cp-vammaisilla Suomessa. Nepalissa kuuro tai vammainen, kastista välittämättä, ei välttämättä pääse koskaan omasta kodistaan ulos. Tälläiset järjestöt kuten Forward Looking antavat loistavan mahdollisuuden nuorille vammaisille kehitysmaissa.

Olihan meillä myös vapaa-aikaa, jolloin pääsimme shoppailemaan ja uimaan. Itse en tosin käynyt uimassa kertaakaan, mutta shoppailua tuli harrastettua halvan hintatason takia. Paitoja, haaremiahousuja, mausteita ja TEETÄ tuli ostettua. Teetä on tuotu monelle tuliaiseksi, toin yhteensä 20 pakettia erilaisia teelajeja.

Bussissa sain myös istua matkan aikana monia tunteja. Pisin matka oli Pokharaan ja takaisin kuljimme tuon 200 km matkan mennessä ja palatessa noin 7 tuntiin. Bussissa järjestimme ilmastoinnin aukaisemalla ikkunat ja näin ne, jotka istuivat ikkunan vieressä saivat pyyhkiä mustaa saastetta ja likaa pois kasvoiltaan reilusti. Hyvän matkaseuran ansiosta matka tuntui kestoltaan ainakin puolet lyhyemmältä. Me takapenkillä istuneet tunsimme jokaisen kuopan ja hidasteen tiessä, sillä melkein jokaisen kohdalle hyppäsimme aina 2 metriä ylöspäin.

Kuumuuden ohella kosteus oli välillä todellakin eri luokassa Suomeen verrattuna. Saimme kokea monsuunisateet pariin otteeseen. Ja monsuunin aikana sitä vettä tulee oikein kunnolla. Viiden minuutin jälkeen vettä oli sillai, että pohkeeni puolivälissä meni raja. Toisella kerralla, kun oli monsuuni, olimme vierailemassa Gandhaki Boarding Schoolissa. Tällöin ruokalassa, jossa oli peltikatto, en kuullut kunnolla mitä toiselta puolelta pöytää sanottiin.

Pokharan matkan jälkeen paluu Kathmanduun tuntui samalta kuin paluu kotiin. Kathmandussa koin uudestaan tälläisen yhden päivän vatsataudin. Onneksi tervehdyin perhevierailulle. Vietimme siis yhden vuorokauden paikallisessa nepaliperheessä. Meidän perheessämme ei puhuttu kunnollista englantia ja vissiin mun englanti oli liian hankalaa heille. Ensimmäinen puolituntia perheessä oli todella karmivia, sillä kommunikointi ongelmien lisäksi perhe asui asuntolassa raamattukoulun tiloissa. Tilat toivat Tanjan ja minun mieleeni kauhuleffojen kohtauksia yms. Onneksi saimme lopulta viettää ihanaa aikaa perheen kanssa ja saimme parasta ruokaa koko reissun aikana. Perhe kasvatti muun muassa hedelmiä ja saimmekin syödä todella paljon herkullisia mangoa, (passsion hedelmia?)  ja omenapäärynää.

Viimeisellä illallisella suurimalla osalla, myös minulla, oli todella haikea olo ja kyyneleet valuivat, jouduimme hyvästelemään nepalilaiset oppaamme, joista tuli ainakin itselleni uusia ystäviä. Viimeiset 2 päivää matkustimme takaisin kotiin. Kotona oli ihana saada uusia perunoita, graavia lohta ja fetasalaattia. Salaattiahan nepalissa eí saanut syödä erilaisen bakteerikannan takia.

Osa sydämestäni jäi Nepalin maaperälle ja vuorten juurille, joten haaveena on vielä joku päivä palata tuonne Aasian puolelle tutustumaan laajemmin kyseiseen maahan ja lähialueisiin. Jos joskus tulee mahdollisuus lähteä Nepaliin, lähtekää ihmeessä tutustumaan tuohon pieneen maahan, jota ei ole vielä pilattu liiallisella turismilla.

I'll write this in English tomorrow or on Saturday :)