Heippa hei,
toivottavasti joku siellä edes lukee minun blogia, vaikka päivitys tahti on ollut todella harva. Syyt on aikalailla samat kuin viime postauksessa. Meillä oli eilen Asian Day / Aasia päivä. Päivä alkoi Nepalilaisella teellä, joka oli aivan taivaallisen makuista ja jota juodessa tuli kaikki ihanat muistot Nepalista mieleen. Iltapäivällä oli basaari, jossa pystyi kiertelemään eri maiden kojujen luona ja joissakin sai maistaa jotakin syötää ja joissakin vain esiteltiin sitä maata. Ruoaksi saimme japanilaisia riisipalloja, kana curry - juttua, joka oli älyttömän hyvää ja japanilaista kakkua. Tämön jälkeen pääsimme taas nauttimaan Asian Show:sta. Itse esiinnyin showssa Lohikäärme-tanssissa, joka meni mielestä paljon paremmin kuin mitä ajattelin etukäteen.
Viime viikolla oli kohtuu hektistä varsinki loppuviikosta, sillä meillä oli keskiviikosta perjantaihin harjoituksia iltaisin, e-systemsin koe, englannin suullinen esitys, joka meni mielestä todella hyvin, huomiseen Syyria aiheeseen esitelmään valmistautumista, ensi viikon maanantaina esitettävän Lucia kulkueen harjoittelemista. Siihen palaan vielä myöhemmin uudestaan. Normaalit kouluhommat, harrastukset, perjantaina talojen välinen urheilukilpailu. En tiedä monesko Suomi-talo oli, mutta sen tiedä että meidän loistavat jalkapallo pelaajat voitti kaikki ottelut, sulkapallo ei vissiin menny niin hyvin ja sitten lentopallossa taidettiin olla toisia.
Ensi viikolla on kanssa kiirreistä, mutta mulla ei ainakaan ole tiedossa, että olisi muita kokeita, kun economicsin iso koe, josta on pakko saada hyvä numero, sillä vaikka osaan asiat, kokeissa en menesty hyvin. Matikassa saattaa olla testi, muttei varsinaista koetta. Englantiin pitää kirjoittaa 1000 sanainen kirjoitelma ja Global Politicsiin 1500 sanainen essee aiheena Analysoi kansainvälisen yhteisön reaktio Syyrian konfliktiin. Noissa meneekin varmaan ensi viikonloppu, joka onkin sitten viimeinen kampuksella pitkään aikaan.
Vielä ennen lomaa on kuitenkin kaksi viikkoa koulua ja niihin sisältyy paljon muutakin kuin opiskelua ja kouluhommia. Huomenna alkaa Religions week, eli meille esitellään joka päivä joku eri uskontoja erilaisten esitelmien ja ruokien ja tapojen kautta. Odotan tätä viikkoa todella paljon, mutta toisaalta, kammoan sitä kanssa. Tiedän, että suurin osa ihmisistä, jotka esittelevät ovat todella uskovaisia (muutamia lukuunottamatta), ja he tuovat esille kiihko mielipiteet. Olen itse kristitty, mutta en silti usko kaikkeen, mitä raamattu sanoo ja täällä on esimerkiksi ihmisiä, jotka uskovat luomiskertomuksen olevan totta. Pelkoni onkin se, että jos pidän kaulassa ristiäni, kuten normaalisti, ihmiset yhdistävät minut helposti näihin ihmisiin.
Ensi viikonloppuna meillä on lauantaina Winter Show (Talvi Show), jossa on joitain esityksiä, minulle ei kylläkään ole mitään hajua, mitä siellä tulee olemaan. No ei mulla olisi aikaakaan suunnitella mitään esitystä. Joudun kuitenkin osallistumaan vielä jouluun liittyviin esityksiin, sillä minun pitää olla osana jo aikaisemmin mainittua Lucia kulkuetta. Huvittavinta tässä on, että olen ainut Pohjoismaisista täällä, joka ei vietä kyseistä päivää. No eikä siinä kaikki, saan laulaa ainoastaan ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja englanniksi. Ei hätää, suomi on kyllä edustettuna, mutta Ria (toinen suomalainen ykkönen täällä) esittää sen soolon. Ensiksi sain tapella yksin pitkään, että sitä edes lauletaan suomeksi. No parempi näin sillä minä en omista lauluaääntä, kaikki musikaalinen kykyni sijoittuu pianon soittoon ja sekin on todella heikkoa. Tulen juuri tapaamisesta/harjoituksista ja on todella inhottavaa, että jo toisen kerran peräkkäin joudumme perumaan harjoiuksista, koska vain 6 tai 10 30:stä pohjoismaalaisesta ilmaantuu paikalle.
Kuten varmaan kaikki suomenkieliset lukijani tietävät, että Suomi eroaa todella paljon muista pohjoismaisista kielistä ja tästä saan kuulla todella paljon täällä. Sekä pohjoismaisilta kommenteilla kuten "Huoneessa on 10 pohjoismaista jos lasketaan mukaan suomalainen", "suomi on maailman omituisin kieli" yms. Tiedän, että 99% näistä kommenteista on sanottu vitsinä, mutta olen kuitenkin sen verran isänmaallinen, että kielemme pilkkaaminen harmittaa minua ja tekee oloni aina välillä epämukavaksi. Lisäksi kommentit siitä, että emme olisi pohjoismaa on mielestäni naurattavia. Olemme kuitenkin kieltä lukuun ottamatta hyvin samanlaisia ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Vaikka kaikki puhuvat suomen kielestä paskaa sen takia, että se on hyvin erilainen kuin muut kielet, joita kampuksella kuulee (viroa lukuunottamatta), olen kuitenkin älyttömän ylpeä omasta kielestäni.
Olen muutenkin huomannut täällä, kuinka paljon oikeasti suomalaisuus merkitsee minulle ja kuinka paljon minussa on todella suomalaisia piirteitä. Olen aina aikaisemmin ollut omasta mielestäni melko kansainvälinen ihminen, mutta jotenkin täällä kansallisuuksien sekamelskassa, se oma kansallisidentiteetti vahvistuu.
Kansallisidentiteettiä saadaan oikein kunnolla juhlia kaksi päivää ennen lomalle lähtöä, itsenäisyyspäivän muodossa. Suunnitelmia on jo olemassa, ja olen todella iloinen, että täällä on 3 muuta ihmistä, joidenka kanssa juhlistaa sitä. Kuitenkin samalla olen hieman ärsyyntynyt/tympääntynyt, sillä olen kuitenkin kotona vain kahden päivän päästä. Tänä vuonna en pääse kasaamaan joulukuusta (meidän perheellä on tekokuusi), leipomaan ensimmäisiä pipareita tai joulutorttuja, katsomaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa niin että kommentoin joka toista pukua äidille, syömään mätileipiä yhtäaikaa kättelyn kanssa.
Kuitenkin olen hyvin iloinen, että pääsen näkemään isääni, isovanhempia ja kavereitani ensimmäistä kertaa kolmeen ja puoleen kuukauteen. Tähän kaikkeen on jäljellä enää 13 päivää.
Kohta nousen koneeseen haikeana,
mutta laskeutuessa olen jo askeleen lähempänä,
askeleen lähempänä kotia,
taloa jonka vieressä on keltainen talo, jota remontoidaan,
taloa, jossa on numero 28,
taloa, jossa on kolme kerrosta,
taloa, jossa asuu ihmisiä, joista välitän eniten tässä maailmassa,
taloa, jossa on minun oma sänkyni,
taloa, joka sijaitsee paikassa, joka merkitsee minulle hyvin paljon,
paikassa, jossa olen kasvanut, jonka kaduille sijoittuu paljon muistoa
Paikassa, jossa olen oma itseni ja jonka tunnen kodikseni.
Olen tällöin takaisin rakkaassa Suomessa,
Olen tällöin takaisin Oulussa,
Olen tällöin KOTONA
-Anniina
toivottavasti joku siellä edes lukee minun blogia, vaikka päivitys tahti on ollut todella harva. Syyt on aikalailla samat kuin viime postauksessa. Meillä oli eilen Asian Day / Aasia päivä. Päivä alkoi Nepalilaisella teellä, joka oli aivan taivaallisen makuista ja jota juodessa tuli kaikki ihanat muistot Nepalista mieleen. Iltapäivällä oli basaari, jossa pystyi kiertelemään eri maiden kojujen luona ja joissakin sai maistaa jotakin syötää ja joissakin vain esiteltiin sitä maata. Ruoaksi saimme japanilaisia riisipalloja, kana curry - juttua, joka oli älyttömän hyvää ja japanilaista kakkua. Tämön jälkeen pääsimme taas nauttimaan Asian Show:sta. Itse esiinnyin showssa Lohikäärme-tanssissa, joka meni mielestä paljon paremmin kuin mitä ajattelin etukäteen.
Viime viikolla oli kohtuu hektistä varsinki loppuviikosta, sillä meillä oli keskiviikosta perjantaihin harjoituksia iltaisin, e-systemsin koe, englannin suullinen esitys, joka meni mielestä todella hyvin, huomiseen Syyria aiheeseen esitelmään valmistautumista, ensi viikon maanantaina esitettävän Lucia kulkueen harjoittelemista. Siihen palaan vielä myöhemmin uudestaan. Normaalit kouluhommat, harrastukset, perjantaina talojen välinen urheilukilpailu. En tiedä monesko Suomi-talo oli, mutta sen tiedä että meidän loistavat jalkapallo pelaajat voitti kaikki ottelut, sulkapallo ei vissiin menny niin hyvin ja sitten lentopallossa taidettiin olla toisia.
Ensi viikolla on kanssa kiirreistä, mutta mulla ei ainakaan ole tiedossa, että olisi muita kokeita, kun economicsin iso koe, josta on pakko saada hyvä numero, sillä vaikka osaan asiat, kokeissa en menesty hyvin. Matikassa saattaa olla testi, muttei varsinaista koetta. Englantiin pitää kirjoittaa 1000 sanainen kirjoitelma ja Global Politicsiin 1500 sanainen essee aiheena Analysoi kansainvälisen yhteisön reaktio Syyrian konfliktiin. Noissa meneekin varmaan ensi viikonloppu, joka onkin sitten viimeinen kampuksella pitkään aikaan.
Vielä ennen lomaa on kuitenkin kaksi viikkoa koulua ja niihin sisältyy paljon muutakin kuin opiskelua ja kouluhommia. Huomenna alkaa Religions week, eli meille esitellään joka päivä joku eri uskontoja erilaisten esitelmien ja ruokien ja tapojen kautta. Odotan tätä viikkoa todella paljon, mutta toisaalta, kammoan sitä kanssa. Tiedän, että suurin osa ihmisistä, jotka esittelevät ovat todella uskovaisia (muutamia lukuunottamatta), ja he tuovat esille kiihko mielipiteet. Olen itse kristitty, mutta en silti usko kaikkeen, mitä raamattu sanoo ja täällä on esimerkiksi ihmisiä, jotka uskovat luomiskertomuksen olevan totta. Pelkoni onkin se, että jos pidän kaulassa ristiäni, kuten normaalisti, ihmiset yhdistävät minut helposti näihin ihmisiin.
Ensi viikonloppuna meillä on lauantaina Winter Show (Talvi Show), jossa on joitain esityksiä, minulle ei kylläkään ole mitään hajua, mitä siellä tulee olemaan. No ei mulla olisi aikaakaan suunnitella mitään esitystä. Joudun kuitenkin osallistumaan vielä jouluun liittyviin esityksiin, sillä minun pitää olla osana jo aikaisemmin mainittua Lucia kulkuetta. Huvittavinta tässä on, että olen ainut Pohjoismaisista täällä, joka ei vietä kyseistä päivää. No eikä siinä kaikki, saan laulaa ainoastaan ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja englanniksi. Ei hätää, suomi on kyllä edustettuna, mutta Ria (toinen suomalainen ykkönen täällä) esittää sen soolon. Ensiksi sain tapella yksin pitkään, että sitä edes lauletaan suomeksi. No parempi näin sillä minä en omista lauluaääntä, kaikki musikaalinen kykyni sijoittuu pianon soittoon ja sekin on todella heikkoa. Tulen juuri tapaamisesta/harjoituksista ja on todella inhottavaa, että jo toisen kerran peräkkäin joudumme perumaan harjoiuksista, koska vain 6 tai 10 30:stä pohjoismaalaisesta ilmaantuu paikalle.
Kuten varmaan kaikki suomenkieliset lukijani tietävät, että Suomi eroaa todella paljon muista pohjoismaisista kielistä ja tästä saan kuulla todella paljon täällä. Sekä pohjoismaisilta kommenteilla kuten "Huoneessa on 10 pohjoismaista jos lasketaan mukaan suomalainen", "suomi on maailman omituisin kieli" yms. Tiedän, että 99% näistä kommenteista on sanottu vitsinä, mutta olen kuitenkin sen verran isänmaallinen, että kielemme pilkkaaminen harmittaa minua ja tekee oloni aina välillä epämukavaksi. Lisäksi kommentit siitä, että emme olisi pohjoismaa on mielestäni naurattavia. Olemme kuitenkin kieltä lukuun ottamatta hyvin samanlaisia ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Vaikka kaikki puhuvat suomen kielestä paskaa sen takia, että se on hyvin erilainen kuin muut kielet, joita kampuksella kuulee (viroa lukuunottamatta), olen kuitenkin älyttömän ylpeä omasta kielestäni.
Olen muutenkin huomannut täällä, kuinka paljon oikeasti suomalaisuus merkitsee minulle ja kuinka paljon minussa on todella suomalaisia piirteitä. Olen aina aikaisemmin ollut omasta mielestäni melko kansainvälinen ihminen, mutta jotenkin täällä kansallisuuksien sekamelskassa, se oma kansallisidentiteetti vahvistuu.
Kansallisidentiteettiä saadaan oikein kunnolla juhlia kaksi päivää ennen lomalle lähtöä, itsenäisyyspäivän muodossa. Suunnitelmia on jo olemassa, ja olen todella iloinen, että täällä on 3 muuta ihmistä, joidenka kanssa juhlistaa sitä. Kuitenkin samalla olen hieman ärsyyntynyt/tympääntynyt, sillä olen kuitenkin kotona vain kahden päivän päästä. Tänä vuonna en pääse kasaamaan joulukuusta (meidän perheellä on tekokuusi), leipomaan ensimmäisiä pipareita tai joulutorttuja, katsomaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa niin että kommentoin joka toista pukua äidille, syömään mätileipiä yhtäaikaa kättelyn kanssa.
Kuitenkin olen hyvin iloinen, että pääsen näkemään isääni, isovanhempia ja kavereitani ensimmäistä kertaa kolmeen ja puoleen kuukauteen. Tähän kaikkeen on jäljellä enää 13 päivää.
Kohta nousen koneeseen haikeana,
mutta laskeutuessa olen jo askeleen lähempänä,
askeleen lähempänä kotia,
taloa jonka vieressä on keltainen talo, jota remontoidaan,
taloa, jossa on numero 28,
taloa, jossa on kolme kerrosta,
taloa, jossa asuu ihmisiä, joista välitän eniten tässä maailmassa,
taloa, jossa on minun oma sänkyni,
taloa, joka sijaitsee paikassa, joka merkitsee minulle hyvin paljon,
paikassa, jossa olen kasvanut, jonka kaduille sijoittuu paljon muistoa
Paikassa, jossa olen oma itseni ja jonka tunnen kodikseni.
Olen tällöin takaisin rakkaassa Suomessa,
Olen tällöin takaisin Oulussa,
Olen tällöin KOTONA
-Anniina
